maanantai 11. tammikuuta 2016

Kouluun kolmekymppisenä?

Heipsanhei! Mitenkäs teidän vaatekaapin siivous sujui viime viikolla? Mulla loppui keskiviikkona aika kesken, kun kirosin vaatteita sovitettaessa ettei mikään mahdu päälle (tästä ehkä lisää myöhemmin) ja vieläkin on tästä syystä pari laatikkoa ja yksi tanko käymättä läpi.... Noh, ehkä tänään tai huomenna. Kiireet selittyvät myös sillä, että töissä on ollut haipakkaa, ja mulla alkoi opiskelu viime perjantaina!! Oi kyllä! :)

Joskus opiskeluaikoina kun olin ihan hukassa enkä tiennyt, miksi tulen isona, muistan lukeneeni artikkelin jo kolmenkympin rajapyykin ylittäneistä opiskelijoista, jotka syystä tai toisesta olivat päättäneet vaihtaa alaa. Silloin ajattelin, että hui kamalaa, opiskella näin hemmetin pitkään ja sitten pistää koko elämä risaiseksi. Miten aika riittää, miten sitä ehtii hankkia uran, perheen, miten tulot riittävät?

Nyt reilu viisi vuotta myöhemmin taskussani on kaksi korkeakoulututkintoa, muutama vuosi työkokemusta omalta alalta - melko opettavaisia vuosia, jokin tuntematon potkii vatsassa ja täällä sitä ollaan koulun penkillä. Enpä olisi uskonut...

Mitä mä sitten opiskelen? Toteutin vihdoin ja viimein pitkäaikaisen unelmani ja aloitin meikkaajan opinnot Make Up For Ever Academyssa. Käyn edelleen töissä, koska laskut pitää tietysti maksaa ja ymmärrän, että tämä ei välttämättä olen ihanteellisin tilanne. Itsekin olisin halunnut mennä ennemmin päiväkurssille ilta- ja viikonloppukurssin sijaan, mutta toisaalta nyt pääsen vihdoin alkuun ja ainahan sitä voi opiskella ja oppia lisää! Jokaisen pitää löytää oma polkunsa, mutta sanoisin silti, että tärkeintä on ottaa ensimmäinen askel! Joskus se askel voi olla väärään suuntaan, mutta kokeilematta ei tiedä. Rutiineista irti päästäminen onkin usein kaikesta vaikeinta, mutta kun avaa oven uusille mahdollisuuksille, niin niitä väistämättä tulee.

Jos hyvin käy, niin ehdin valmistua toukokuussa, sopivasti ennen perheen lisäystä, toisin sanoen ennen Zlatanin syntymää, haha! (Zlatan on sellainen hauska työnimi, jota ollaan käytetty kavereiden kesken, ja nyt on sentään vahvistunut, että kyseessä on poika.) :)

Opintoni tosiaan alkoivat viime perjantaina, jonne rynnistin suoraan töistä ja ne jatkui heti lauantaina aamulla. Sunnuntaina uppouduin tekemään läksyjä, enkä huomannut ajan kulua... Opettajat ja opiskelijat ovat todella symppiksiä ja kaikille yhteistä on intohimo alaa kohtaan. Fiilis tällä hetkellä on vähän kuin ekaluokkalaisella. Tuntuu, että tähän mennessä olen mennyt kutakuinkin sen mukaan, mitä "kuuluu tehdä", mutta nyt teen vihdoin jotain itseäni varten. Ja se tuntuu todella hyvältä! :)

MITEN?

Opiskelu tässä vaiheessa vaatii kuitenkin jo hieman järjestelyä. Asuntolaina ei maksa itse itseään, perheellisenä päätöksiä ei voi tehdä täysin itsekkäästi, taloudelliset asiat pitää suunnitella entistä tarkemmin ja tietysti vapaa-ajasta pitää tinkiä. Myös oppikirjan lukeminen ja muistiinpanojen tekeminen vaatii hieman harjoittelua pidemmän tauon jälkeen. Tylsien luentojen kuuntelu tai yksinäinen kirjastossa näköttäminen ja lukeminen ei ole koskaan ollut mulle paras tapa oppia, mutta onneksi tällä kertaa opiskelu on enemmänkin käytännön harjoitusta ja supermielenkiintoista teoriaa, jonka puitteissa voi keskustella, kysyä ja jakaa ajatuksia muiden opiskelijoiden kanssa.

Lisäksi ryhmämme on kansainvälinen ja opiskelu tapahtuu pääsääntöisesti englannin kielellä, mikä on aina iso bonus. On rikkaus oppia uutta muista kulttuureista tulevilta opiskelijoilta ja muutenkin tavata erilaisia ihmisiä, joilla kaikilla on omanlainen tausta ja omat unelmat.

MIKSI?

Ei pidä miettiä kovin pitkälle eteenpäin, sillä nyt tavoitteenani on tietysti suoriutua koulusta, oppia mahdollisimman paljon ja selvitä jollain ihmeellä synnytyspelostani! :) Sen jälkeen arjessa on varmasti paljon muutakin järjestettävää ja uuden oppimista, mutta jos nyt joku miettii sitä, mikä ihme sai mut ylipäätään menemään kouluun, niin kerron toki.

Ensinnäkin mä olen aina tykännyt kosmetiikasta ja meikeistä. Lapsena pyysin aina, että saisin meikata äidin. Hänellä oli ihana ysäripaletti, jossa oli pinkkejä ja liiloja luomivärejä ja niitä oli aika huippufiilis levittää silmille (lue: sinne päin). Olin oppinut äidiltäni, että hänellä oli aina tapana tökänä vanhaa silmämeikkikynää kielenpäähän, jolloin se vähän kostui ja väriä ilmeisesti irtosi paremmin. Fiksuna tyttönä piilouduin kerran sohvan taakse kolmen kauneimman puuvärikynän kanssa ja nuoltuani niitä hetken meikkasin itseni. Muistan edelleen, että yksi kynistä oli kaunis pinkki, toinen, yllätysyllätys, liila, ja kolmas kirkas turkoosinvihreä.

Vielä yläasteen alkupuolella kysyin äidiltä lupaa laittaa ripsiväriä koulun kuvaukseen tai diskoon, mutta pikkuhiljaa oma meikkipussini karttui ja lukiossa muutinkin jo Helsinkiin asumaan. Työelämässä olen päässyt tekemään töitä kauneusbrändien parissa ja toki, koska mulla on ollut blogi ja olen aina seurannut aktiivisesti muotia ja trendejä, jotenkin se ajatus siitä, että kosmetiikka voisi tavalla tai toisella olla mun työtä pikkuhiljaa kypsyi...

Opiskeluaikoina olin vielä vahvasti sitä mieltä, että pitää opiskella jotain, millä ei valmistu työttömäksi, mutta nyt olen sitä mieltä, että ihmisen pitää seurata sydäntään. Meikkauksen puolella mun ultimate-dream-come-true olisi päästä muotiviikkojen takahuoneeseen töihin tai perustaa oma kosmetiikkabrändi, mutta jos mietin, jotain realistisempia tavoitteita, niin toki kaupallisen osaamisen, PR:n ja kosmetiikan yhdistäminen kiinnostaisi kovasti.

Toivon, että äitiyslomalla saan järjestettyä asiani niin, että pääsen treenaamaan taitojani mahdollisimman paljon hää- ja pikkujoulumeikeillä, mutta sitten kun on aika palata työelämään, uskon, että minulla on hyvin paljon enemmän annettavaa niin nykyisessä työssäni kuin mitä ikinä elämä tuokaan tullessaan... Ei kai siitäkään ole haittaa, jos omat meikkaustaidot paranee matkan varrella ja jos pystyn auttamaan jotakuta muuta kauneusasioissa, niin aina parempi. Mä koen, että mä saan työstäni eniten irti, kun pystyn aidosti auttamaan ja ilahduttamaan ihmisiä. Se tuo hyvän mielen ja olen silloin parempi ihminen. Vaikka työn ja opintojen yhdistäminen on paljolti myös järjestelyä, kiirettä ja ehkä joskus stressiäkin, se on mulle myös sellainen wellbeing-asia. Ehkä ymmärrätte. <3

Onko täällä muita ihmisiä, jotka opiskelevat, ovat vaihtaneet alaa tai miettivät mitä pitäisi tehdä? Olisi mielenkiintoista kuulla teidän ajatuksia ja kokemuksia. :)

2 kommenttia:

  1. Ääks, katosikohan ensimmäinen kommenttini johonkin bittiavaruuteen?

    Mutta ihanaa siis että olet palannut takaisin bloggaamaan! Olen tähänkin asti pitänyt blogistasi ja asukuvistasi, mutta nyt luulen että uudet kuviosi tekevät siitä entistäkin mielenkiintoisemman minun silmissäni! :)

    Minäkin painiskelen alanvaihdon parissa, mutta toisin kuin sinä, harkitsen tämän nykyisen korkeakoulututkintoni kesken jättämistä ja joko täysin alan vaihtoa tai sitten samaa aihepiiriä tutkivaa alaa, jolla vain on erilainen näkövinkkeli.

    Sen takia minua kiinnostaisikin kuulla, että olitko opiskeluvaiheessa tyytyväinen alaasi ja tuntuiko se omalta? Jos olit niin missä kohtaa huomasit, että haluaisit tehdä jotain muuta? Oliko uuden koulutuksen löytäminen helppoa, vai mietitkö pitkään mitkä asiat sinua voisivat kiinnostaa/minkä parissa työskennellä?

    Toivottavasti Mollu on toipunut hyvin leikkauksesta! :) ainiin! Ja onnea raskauden johdosta <3

    Mukavaa tammikuuta!

    t. Anniina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Pahoitteluni, että vastaamisessa kesti. Oli ajatuksena, että olisin tehnyt ehkä oman postauksen vielä tosta opiskelusta, mutta tammikuu meni ihan hujauksessa ja ehkä vasta nyt osaan kertoa tykkäänkö opinnoistani ja mihin suuntaan olen nyt menossa... Kiitos kuitenkin hurjasti viestistäsi ja onnentoivotuksista! Mollun jalka menee pikkuhiljaa parempaan päin, toivottavasti äitiyslomaan mennessä hän pystyy jo tekemään pidempiä lenkkejä neljällä jalalla. Vatsa on kasvanut ja töitäkin jäljellä enää 8 viikkoa. :) Saatan kirjoittaa aiheesta vielä oma postauksen, tai sitten jos haluat keskustella opiskelusta ja alanvaihdosta enemmänkin, niin voit lähettää mulle myös meiliä: elena_lem@hotmail.com :) Mukavaa sunnuntaita! :)

      Poista

Mahtavaa, että päätit jättää kommentin! Piristät päivääni! :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...