sunnuntai 20. joulukuuta 2015

I don’t have dreams, I have goals

Ette varmasti arvaa kuinka pitkään mietin sitä, miten aloittaisin tämän tekstin. Olen miettinyt sitä monta kuukautta. Välissä sitäkin, pitäisikö koko blogi laittaa kiinni, vaihtaa pohjaa, keksiä uusi nimi tai aihe, tai vähintäänkin uusi harrastus. Se, että kirjoitan tänne nyt, on pitkän tapahtumasarjan ketju. Niin pitkän, ettei uskoisi kaiken tapahtuneen 1,5 vuodessa. En tosin väheksy sitäkään, etteikö muutaman sähköpostiin kilahtaneen ja lukijan kirjoittaman, innostavan viestin jälkeen paluu blogin pariin olisi tuntunut ainakin pikkaisen houkuttelevammalta. Kiitos kaikille teille kauniista sanoistanne! :)

Mistä tulee tämän tekstin otsikko? Joku saattaa tunnistaa sitaatin sarjasta Pukumiehet, jossa Harvey Specter toteaa: “I don’t have dreams, I have goals. Now it’s on to the next one.” Sitaatin kuulin vasta jonkin aikaa sitten, mutta kun mietin näin jälkikäteen, niin olen elänyt jossain määrin aina tämän periaatteen mukaisesti. Tervettä? Ehkä ei. Miten mä tämän tajusin? No siinä meni aika pitkään, noin 30 vuotta jos ollaan tarkkoja. Ja mä tajusin sen vasta siinä kohtaa kun huomasin istuvani turhan tiuhaan lääkärin vastaanotoilla.

Viimeiset puolitoista vuotta olivat suoraan sanottuna aika synkkiä. Kiireet ja stressi veivät kaiken ajan ja energian. Tuntuu, että olin aina väärässä paikassa väärään aikaan. Olin väsynyt ja kyyninen. Jokaisen puhelinsoiton yhteydessä pelkäsin, että jotain ikävää on taas sattunut. Joko töissä tai sitten vielä pahempaa – lähipiirissä jälleen yt:t, sairaus tai kuolema, joskus jopa oman käden kautta. Blogi, jonne aiemmin kirjoitin juttuja muodista ja kauneudesta tuntui pinnalliselta, ja ajatukset, joita päässäni pyöritin, mutta en halunnut julkaista blogissa, tuskin vieläkään kestävät päivänvaloa. Oli helpompi välttää ihmisiä kuin esittää, että kaikki olisi hyvin. Otin puhelimesta kaikki push-ilmoitukset pois, peruin kaikki uutiskirjeet sähköpostista, tapasin ihmisiä vain ylläpitääkseni suhteita yllä… (Onnekseni ystävät eivät kadonneet kuitenkaan mihinkään.) Ennen kaikkea en enää tunnistanut itseäni ja sen huomasi myös läheisimmät ihmiset.

Vaikka mun pitikin käydä ns. pohjalla ymmärtääkseni tiettyjä asioita, mitään en vaihtaisi. Uskon edelleen, että kaikki mikä ei tapa vahvistaa ja se mitä olen oppinut ja tajunnut matkan varrella on tehnyt minusta paljon vahvemman, ja toivottavasti edes hitusen paremman ihmisen.

Miksi kirjoitan juuri nyt? Koska nyt fiilis on ihan eri kuin vielä puoli vuotta sitten! Asia on nyt julkinen ja voin kertoa, että toteutin pitkäaikaisen haaveeni – tammikuussa aloitan meikkaajan opinnot! Koulusta ja siihen liittyvistä ajatuksista voin kirjoittaa oman postauksen ja varmasti koulun myötä tulee paljon vinkkejä jaettua täälläkin.

Mitä tulee unelmiin, niin ne ovat tärkeitä. Jos lakkaa unelmoimasta, ei kohta ole enää mitään syytä nousta aamulla sängystä ylös. Jos järki väittää muuta, niin sitten kroppa sanoo itsensä irti. (Ja mä tiedän miltä se tuntuu.) Unelmat on yksi asia, toinen asia on tavoitteet. Mun tavoite on nyt olla onnellinen ja tehdä sitä, mikä tuntuu oikealta ja mistä tulee hyvä olo. Jos jokin ei tunnu hyvältä, suuntaa pitää muuttaa, ajoissa. Mutta se pitää tehdä itse, sillä kukaan ei pysty auttamaan ketään, jos ihminen ei sitä itse halua. Toisinaan matka voi tuntua pitkältä ja yksinäiseltä, mutta jos jatkaa eteenpäin, niin jossain vaiheessa valo alkaa pilkottaa. Silloin kannattaa juosta sitä kohti.

Nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä, että elämä voittaa kuitenkin. Blogi alkaa taas houkutella, mutta ainakin alussa otan pieniä askeleita. Joku tarkkasilmäinen ehkä huomasi, että blogin otsikko on vaihtunut hiljattain. Bags, Boots & Beyond on nyt Bags, Beauty & Beyond. En tiedä miten sivuston nimen muutos onnistuu, mutta toistaiseksi vanhalla nimellä tänne ehkä myös löytää helpommin. Syy miksi halusin nostaa sanan ”beauty” blogin otsikkoon, on mun aina vaan kasvava kiinnostus kauneutta kohtaan. Olen käytännössä tehnyt koko urani muodin, kauneuden, markkinoinnin, viestinnän ja PR:n parissa. Vaikka ala on kilpailtu ja naisvaltainen, ja siihen luonnollisesti liittyy tiettyjä, noh, haasteita…se on mun juttu. Ja sitä kohti mennään. Hitaasti ja epävarmasti, mutta ainakin eteenpäin. Taakse ei kannata katsoa, mutta siitä kannattaa oppia.

En tiedä kerroinko jo nyt liikaa, mutta jos edes yksi ihminen lukee tämän ja kokee, että mun kokemuksesta oli apua, niin se oli sen arvoista… Muistetaan kaikki, että tänään on loppuelämämme ensimmäinen päivä!

On yksi toinenkin asia. Mutta kerron tästä omassa postauksessa, malttakaa hetki. <3

6 kommenttia:

  1. Ihanaa kun palasit tänne! <3 -S-

    VastaaPoista
  2. Kivaa olla taas täällä, mutta myös vähän jännää! :)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että olet palannut! <3 Ja kiitos rohkeasta tekstistä, ihanaa kuulla että elämä alkaa taas voittaa ja uusia tuuliakin puhaltaa :) Hienoa, että uskallat lähteä toteuttamaan unelmiasi! Oikein hyvää joulua <3 Uusia postauksia odotellaan täällä innolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos paljon kun irrotit hetken ajastasi, jaksoit lukea ja kommentoida! Et arvaakaan kuinka paljon kommenttisi merkitsee! Nyt ehkä vielä enemmän kuin koskaan aiemmin. Kuullaan pian taas ja hyvää joulua! :)

      Poista
  4. Ihanaa, uusia kirjoituksia! Tätä onkin jo odotettu, kiva kun palasit. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, kiitos kun jätit kommentin! :)

      Poista

Mahtavaa, että päätit jättää kommentin! Piristät päivääni! :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...