perjantai 30. toukokuuta 2014

inspiraatio


(Kuva lainattu, lisätietoja Pinterestista)

Joskus inspiraation perässä ei tarvitse lähteä kovin kauas. Vanhojen Pinterest-kuvien selailu on välillä todella silmiä avartavaa ja jos niistä ei ole apua, niin onneksi Pinterestissa ei kuvat kovin nopeasti lopu! Tämä on yksi esimerkki tällaisista vanhoista kuvista, jotka iskevät edelleen! Laitoin kuvan talteen jo kauan aikaa sitten, mutta nyt se iskee erityisen paljon, sillä mielessäni pyörivät musta löysähkö takki ja Valentinon mustat ballerinat. Mustia nahkahousuja taas ei varmaan tarvitse erikseen edes mainita...? ;)

Chanelin laukku ei ole ihan seuraaavana ostoslistalla, mutta se on yksi potentiaalinen vaihtoehto, jota harkitsen itselleni 30-vuotislahjaksi ensi keväänä....apua alle vuosi enää! :) Eipä mulla tosin vielä ole sen kummempaa kolkytvuotiskriisiä kuin viimeiseen kolmeen vuoteen - ylisuorittaja kun olen, niin ikä on vain numero, sen sijaan, mitä yleensäkin saan elämässä aikaiseksi, niin siitä voi helposti repiä stressinaiheita vaikka joka päivä... Seuraavan vuosikymmenen tavoite voisikin olla se, että opettelen elämään paremmin hetkessä.

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille! :)

torstai 29. toukokuuta 2014

I want what she's wearing

(Kuva: Google)

Mä olen kyllä aina ihaillut prinsessa Madeleinen käsikoruja, mutta tämä kuva iski oikein kunnolla! Sophie by Sophien käsikoruja olen ihaillut jo pidemmän aikaa, joten sellainen on varmaan pakko laittaa tilaukseen lähiaikoina, mutta kuinka ihana on hänen ruskealla nahkaisella rannekkeellä varustettu rannekellonsa? 

Entä nuo nauhakorut? Onko kellään muuten tietoa, mistä vastaavia voisi löytyä? Näissä olisi tärkeää just se, että ne on huolella tehty ja värit ovat hillittyjä, koska mä tiedän, että mun ei tule pidettyä mitään neonvärisiä lastenosaston rannekoruja, mitä olen ketjuliikkeissä nähnyt. Nämä taas näyttävät todella asiallisilta myös siisteihin vaatteisiin yhdistettynä, ja Madde on siitä kyllä erinomainen esimerkki! :)

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

blue shirt


(Kuvat: Lainattu, lisätietoja, katso mun Pinterest-sivuja.)

Mulla on aina ollut tietynlainen viharakkaussuhde vaaleansinisten kauluspaitojen kanssa. Olen omistanut niitä ainakin kolme, mutta yhtäkään en ole kunnolla käyttänyt. Idea vaaleansinisesta kaulustapaidasta on ihana ja se vangitsee aina huomioni kaikissa kuvissa, mutta itseni päällä en ole tätä vaatekappaletta saanut toimimaan millään. Senpä takia en myöskään raskinut laittaa paitaan enempää kuin sen 15 euroa tai mitä Hennesin paidat nyt ikinä maksaakaan. Myin kaikki paitani loppujen lopuksi pois ja jossain vaiheessa totesin, että ongelma ei ollut paidassa itsessään vaan siinä, etten ollut löytänyt sitä täydellistä vaaleansinistä paitaa.

Viikonloppuna löysin täydellisen silkkisen yksilön, mistäs muualtakaan kuin Zarasta. Vanhat huonot kokemukset estivät kokeilemasta paitaa jo aiemmin keväällä, mutta nyt sovitettuani sitä tiesin, että paidalle tulee lukuisia käyttökertoja, huomisesta alkaen! Pituus, väljyys, väri, malli....kaikki oli kohdallaan ja silkin keveys tuntuu erityisen ihanalta päällä, varsinkin näin lämpiminä päivinä. Helppoa paidan ostaminen ei kuitenkaan ollut, sillä Jumbon myymälässä olevassa ainoassa kappaleessa oli tahra ja keskustassa toisessa paidassa oli tahra ja toisen mä onnistuin nappaamaan itselleni. Itse paidalla ei loppujen lopuksi ollut hintaa edes 50 euroa, mutta bensoihin meni rahaa sitäkin enemmän ja aikaa kului jonottaessa milloin missäkin... Mutta, onpahan huomenna ja monena muuna maanantaina asukriisi ratkaistu!

Päätinkin heti fiilistellä uutta ostostani ja selailla Pinterestistä ideoita, mihin kaikkeen paidan voisi yhdistää. Ei muuten mikään huono vaatekappale olekaan, sopii nimittäin lähes mihin vaan! :) Onko täällä muita vaaleansinisten paitojen ystäviä tai vihollisia? Minkä kanssa tykkäätte käyttää paitaa?

lauantai 24. toukokuuta 2014

Ninaco


Joko te olette kuulleet Ninaco-vaatemerkistä? Mulle tämä oli uusi tuttavuus tänä keväänä, mutta positiivinen sellainen, sillä vaatesuunnittelija Nina Hirvonen otti minuun itse yhteyttä ja paljasti lukevansa minun blogia. Sen jälkeen ollaan kirjoiteltu useamman kerran sähköposteja ja olen saanut aikamoisen ahaa-elämyksen ymmärtäessäni mm. vihdoin mitä couture-vaate tarkoittaa käytännössä.
Työkiireiden, lomien, saikkujen ja muiden kompastuskivien jälkeen olen vihdoin siinä tilassa, että mulla on hetki kiireetöntä aikaa ja voin kirjoittaa aiheesta, kuten oli tarkoitus jo pidemmän aikaa. (Välikommenttina kerrottakoon, että heräsin aamuyöllä taas järkyttävään vatsakramppiin, mistä ne ikinä tuleekaan, mutta herätys ennen kukonlaulua mahdollisti sen, että sain rauhassa nauttia auringonnoususta, olla vaan ja kirjoitella...ihanaa.)
Ninaco-merkistä ovat kirjoittaneet myös Enni ja Vilma, ja koska en halua tehdä tästä kilometrin pituista postausta (sellainen siitä tulee kuitenkin), niin keskityn asiaan, joka kiinnosti juuri minua – couture; mitä se on, minkälainen prosessi (kauhea sana) mekon teettäminen on ja mitä mekon teettäminen kustantaa. 

Olen monesti miettinyt, että teettäisin puvun kun eteen tulisi jokin erityinen tilaisuus, mutta yleensä ne tilaisuudet ovat tulleet aika nopealla aikataululla ja jotenkin se sitten aikataulujen, tietämättömyyden ja ehkä rahatilanteenkin takia on jäänyt aina tekemättä. Mutta kuinka siistiä olisi, jos olisi mekko, jollaista ei ole kenelläkään muulla? Puhumattakaan siitä, miten hyvin vaate istuu, kun se on tehty omilla mitoilla? 
Ei varmaan ole yhtäkään ihmistä, joka voisi pukea päälle minkä tahansa vaatteen ja todeta, että se istuu kaikkialta? Itselläni on ainakin ikuisesti ongelma mekkojen kanssa, ja jos sattuu käymään niin onnellisesti, että mekko on hyvä rinnan, vyötärön ja lantion kohdalla, niin todennaköisesti olen mekkoon liian pitkä ja mittasuhteet kärsivät, takapuoli nousee selkään, tai jos vedän mekkoa alaspäin, niin ainakin olkaimettomat mekot eivät enää peitä ylävartaloa tarpeeksi, heh. Ja maksimekot, huh, kuka haluaa nilkkojen vilkkuvan? No joo, se siitä, pitkä tarina....
Päätin siis kirjoittaa kuluttajan näkökulmasta, mitä puvun teettäminen tarkoittaa käytännössä. Kyselin Ninalta monenlaisia asioita ja muotoilin niistä alla olevan kysymys&vastaus -postauksen. Tarkennuksena vielä, että kyseessä ei ole maksettu yhteistyö, vaan kirjoitan vapaasta tahdostani, mielenkiinnosta asiaa kohtaan ja koska uskon, että tästä on hyötyä myös teille! :)

Mitä Ninaco-couturemekko tarkoittaa käytännössä?
Ninacon couturemekot valmistetaan käsityönä Suomessa, kankaat tulevat ympäri maailmaa, useimmiten Italiasta. Käytämme ammattitaitoisia mallimestareita ja ompelijoita, joiden työnjälki on erinomaista. Tärkeää prosesissa on, että olen suunnittelijana myös sovituksissa mukana, jotta valittu design toteutuu mahdollisimman hyvin asiakkaan olemukseen ja vartalolla. Näen tämän palveluprosessina samalla kuin valmistusprosessinakin, minuun saa mielellään ottaa yhteyttä, jolloin voin kertoa lisää sekä keskustella toiveista ja antaa hinta-arvion. Käsintehty designer couturepuku on satsaus itseensä, hyvällä tavalla luksusta.
Voiko valmiita malleja muokata  asiakkaan toiveiden mukaan ja miten varmistat, että lopputuloksena syntyy kuitenkin Ninaco-vaate?
Ninacon nettisivuilla olevat couturemekkojen kuvat ovat tilattavissa sellaisenaan asiakkaan mitoilla tai muutoksin, mekko tehdään aina asiakkaan mitoilla. Vastikään yksi asiakas tilasi nettisivuilla olevan mekon eri väristä ja päädyimme eri materiaaliinkin, jonka valitsin mekon olemukseen soveltuen ja hyväksytin sitten asiakkaalla. Suunnittelijan osaamiseen sisältyy myös materiaalivalinnat. On olennaista, että mekon malli ja materiaali sopivat yhteen kauniin lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Periaatteeni on, että asiakas saa mitä haluaa, mutta suunnittelijana tarkistan mitä kannattaa tehdä, siten että mekko on mahdollisimman hieno, jollain tapaa Ninacon hengenmukainen sekä muotokieleltään että ladultaan, ja kantajalleen sopiva niin mitoiltaan kuin olemukseltaankin.

Kertoisitko lisää tilausprosessista? 
Ninaco couturemekon tilausprosessi on helppo. Yhteistyö Ninaco couturemekon valmistamiseen alkaa siitä, että jutellaan asiakkaan toiveista ja kerron prosessista. Lisäksi sovitaan aikataulusta, alustavasti designista ja hinnoittelusta, sekä siihen vaikuttavista seikoista. Kun asiakas hyväksyy ehdotuksen, pidämme aloituspalaverin, jossa haastattelen asiakasta ja katsotaan jo tehtyjä Ninacon mekkoja inspiraatioksi. Jutellaan myös siitä, millainen mekko sopisi asiakkaan vartalolle ja tyyliin parhaiten. Tämän jälkeen päätetään, mitä aletaan valmistaa, vaihtoehtoja on kolme: Ninacon olemassa olevasta mallistosta valittu malli tai olemassa oleva malli tietyin muutoksin tai uusi malli.
Uusi malli? Mitä se tarkoittaa?

Joskus asiakkaalle suunnitellaan jotain täysin uutta tai yhdistellään jo olemassa olevia mekkoja. Prosessi aloitetaan pidemmällä keskustelulla, jonka jälkeen suunnittelija tekee ideoita siitä, millainen puku voisi olla ja esittelee ne seuraavassa tapaamisessa luonnoksin sekä kangasnäyttein. 
Kuvien ja keskustelun perusteella päätetään millainen mekosta tulee. Sitten tehdään piirros lopullisesta mekosta, joka käydään asiakkaan kanssa läpi ja hyväksytään. Tämän jälkeen otetaan mitat asiakkaasta erityisesti tätä designia varten. Sovituspalavereja tarvitaan uudesta mekkomallista riippuen yhdestä kolmeen ennen loppusovitusta. Loppusovituksessa tarkistetaan, että mekko vastaa odotuksia ja samalla asiakas vastaanottaa mekon.
Usein asiakas haluaa jo olemassa olevan designin omilla mitoillaan, jolloin prosessi on virtaviivainen, eli otetaan mitat asiakkaan vartalolta ja sovitaan sovituspäivämäärät. Yleensä tällöin riittää yksi sovitus ennen loppusovitusta. Toinen vaihtoehto on, että asiakas haluaa muutoksia olemassa olevaan designiin, jolloin muutetusta designista tehdään kuvat asiakkaan hyväksyttäväksi ja design tarkistetaan sovituksessa. Tällöinkin yksi sovitus riittää ennen loppusovitusta, jossa mekko hyväksytään. 

Kuinka paljon aikaa mekon teettäminen lopulta vie, kun se tehdään käsityönä? Entä mitä mekon teettäminen kustantaa?
Lopullisesta hinnasta ja aikataulusta sovitaan asiakkaan kanssa, kun on käyty läpi millaista pukua aletaan tehdä. Ninaco couturepuvun hintaan vaikuttaa valitun designin yksityiskohdat, suunnitellaanko mekko alusta alkaen vai valitaanko jo olemassa oleva design ja materiaalit. Samoin aikatauluun vaikuttavat samat muuttujat kuin hintaankin, yleensä koko prosessiin menee muutamia kuukausia ja välillä tehdään pikatilauksiakin, jos asiakkaalla on kiire.
Ninaco hinnat alkavat couturemekoissa tuhannesta eurosta. Keskimäärin mekko maksaa tuhannesta kolmeen tuhanteen euroon riippuen materiaaleista ja työtunneista. Hintoja voisi siis verrata vaikkapa hääpukuun tai designerlaukkuun. Kuitenkin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että design couturepuku tehdään asiakkaan mitoilla ja asiakas saa vaikuttaa halutessaan designiin. Jos taas vertaa palvelua pelkkään ompelijaan, Ninacolla suunnittelija suunnittelee puvun, opastaa mallin valinnassa ja vastaa siitä, että mekko istuu kantajalleen mittasuhteiltaan.
Millaiseen tilaisuusteen couturemekko sopii?
Otan lämmöllä vastaan kaikki asiakkaat. Ninacon couturemekko sopii mielestäni mihin vaan, joko suureen juhlaan, kuten vaikkapa morsiamelle häihin tai esiintymiseen, mutta se voi olla myös arkiluksusta. Mekko voidaan tehdä myös arkikäyttöön, mitä se arki sitten kenelläkin on, juhlistamaan arkea. :)

Couturemekkoa voi ajatella investointina, jota voi käyttää useamman kerran, esimerkiksi yliopiston vuosijuhlissa, valmistujaisissa ja ystävän häissä. Tällöin hinta ei tunnu niin kovalta, ja sopii myös hyvin vallalla olevaan kestävän kehityksen ajatukseen. Itsellänikin on tietyt suosikkimekot, joissa olen juhlinut monet juhlat. Kun voi saada mekon, jollaista kenelläkään muulla ei ole, ei koskaan ole vaaraa löytää itseään kloonipuvun vierestä.
Minulla on myös kehitteillä ready to wear -mekkoja Ninaco merkin alla. Designerliikkeisiin olisi tarkoitus tulla myyntiin rajattuja sarjoja numerokoossa, joiden hinta olisi sitten edullisempi.
Loppujokeri: Kenet julkkiksen haluaisin pukea Ninacon couturemekkoon, mihin tilaisuuteen ja miltä lopputulos näyttäisi?
Tykkään paljon Angelina Jolien tyylistä. Hänellä on aika kiva samalla vähäeleinen, mutta näyttävä luksustyyli. Hänet pukisin mielelläni Met Galaan valkoiseen Ninaco 0041 couturemekoon, joko pitkänä tai polvimittaisena versiona, sitten valkoiset piikkarit jalkaan ja laittaisin hiukset selkeälle ponnarille. 

Oscareihin pukisin Jolielle pitsimekon 0043 rohkeasti maiharikenkien kanssa, kuten kampanjakuvassamme, tatuoinnit saisivat näkyä ja hiukset olla auki ja suurilla näyttävillä kiharoilla. 

MTV Music Awardeihin tai johonkin vastaavaan rentoon tapahtumaan yhdistäisin valkoisen pikkumekon 0044 polvimittaisiin beigeihin korollisiin nauhasaappaisiin sekä veistokselliseen pikkulaukkuun, vähän rokkia tulisi punaisesta huulipunasta ja Jolien asenteesta.

Loppusanat...

Mitä tulee yhteistyöhön liittyen, uskon, että mekon teettäminen Ninalla olisi äärimmäisen mukavaa. Nina vaikuttaa aidolta ja ystävälliseltä ihmiseltä ja kutsui minutkin tutustumaan työhuoneelleen uuteen mallistoon, vaikkei me tunneta entuudestaan ollenkaan. :) 

Ja vaikkei musta tullutkaan vaatesuunnittelijaa, kuten lapsena haaveilin, koen, että on äärimmäisen mielenkiintoista seurata ihmisiä luovan työn ääressä. Lisäksi mä ihailen suuresti kaikkia niitä, jotka ovat uskaltaneet lähteä kokeilemaan omia siipiään yrittäjinä, sillä pienistä ideoista ne suurimmat menestytarinatkin lopulta syntyvät.

Pidemmittä puheitta, toivotan kaikille mukavaa viikonlopun jatkoa ja kiitos Ninalle, että otit minuun yhteyttä ja sain tutustua Ninacohon paremmin! :)




(Kuvat: Ninaco ja kuvat Angelinasta lainattu Googlesta.)


torstai 22. toukokuuta 2014

cable knit cardigan


























(Kuvat: Google)

Kollaasin kuvat eivät ehkä suoraan kuvaa sitä, mitä haluaisin teiltä kysyä, mutta pääseehän näilläkin tunnelmaan. Joka tapauksessa, olen yrittänyt etsiä hyvin pitkään pidempää neuletakkia, joka olisi villaa tai puuvillaa, vaalean sävyinen, ei lepakkohihoja tms. ja kuvio voisi olla joku tollainen palmikko tai vastaava....voisi kuvitella, että noita on joka paikassa, mutta eipäs muuten ole!! Aina jokin mättää, yleensä joko tuo mainitsemani hihamalli tai materiaali. Ja jos palataan hetkeksi kuviin, niin ei ollut muuten helppoa löytää edes kuvia sellaisesta neuletakista jonka haluaisin. Siispä kysyn teiltä, oletteko törmänneet mihinkään vastaavaan neuletakkiin lähiaikoina??

Ja pikaisesti kuulumiset. Mä olen ihan superväsynyt, työtunteja on taas hirmuinen määrä takana ja univelkaa ainakin yhtä paljon. Mun tekisi niin paljon mieli ulkoilla, urheilla, laittaa kotia, olla koirien ja ystävien ja perheen kanssa. Mun tekisi mieli lähteä ostoksille, brunssille tai edes päikkäreille, mutta mä just ja just kerkiän ruokakauppaan ennen sulkemisaikaa, nakitan pankkiasiat muille jos vaan mahdollista, syön eineksia ja siirrän varpaankynsien lakkaamista, piilottaen odotellessa varpaat umpinaisiin kenkiin, heh. Blogista puhumattakaan. Haluaisin panostaa blogiin, mutta todellisuus ei aina vastaa ihannetilaa. Onko kellään ruudun toisella puolella samanlaista oravanpyöräoloa? Onneksi kesää ja lomaa kohti mennään, joten ei auta kuin mennä päivä kerrallaan...josko viikon päästä alkaisi kylppäritilanne näyttää jo vähän paremmalta..? :)

P.S. Huomaa muuten, että väsyneenä kirjoittamisesta ja lukemisesta ei tule mitään! Lauseiden muodostaminen tuntuu vaikealta ja samoja lauseita joutuu lukee uudestaan ja uudestaan, eikä silti saa enää omista ajatuksista kiinni. On vissiin aika mennä unten maille.... Kuullaan taas! :)


maanantai 19. toukokuuta 2014

My Muubaa


Muistanette, kun kirjoittelin tässä postauksesta Muubaasta? Silloin vasta mietin tekeväni Muubaan kanssa yhteistyötä ja pitkien hyvien keskustelujen jälkeen päädyin tekemään yhteistyönpostauksen tai postauksia, joissa yhdistän nahkaisen vaatekappaleen siistimpään toimistopukeutumiseen.

Nahkatakki on turvallinen vaihtoehto ja nahkahousuihinkin alkaa olla jo monen silmä tottunut. Nahka kuitenkin taipuu moneen muuhunkin tarkoitukseen ja se onkin yksi mun suosikkimateriaaleista. Olin tosiaan ihastellu Muubaan vaatteita jo pidempään, joten heidän ottaessaan sattumalta yhteyttä minuun, oli houkutus yhteistyöhön melkoinen! Ja koska pidän nahasta, mutta koen työni vaativan siistimpää pukeutumista, otan mielelläni haasteen vastaan. :)



























Viime viikolla sain tosiaan Muubaan t-paitani ja tänään pääsin vihdoin testaamaan sitä käytössä. Täytyy kyllä sanoa, että nahkainen yläosa tuntui äärimmäisen mukavalta käytössä. Vaikka ulkona oli tänään poikkeuksellisen lämmin toukokuuksi ja istuimme lounaalla ulkona auringossa, en kokenut hikoilevani, mutta samalla paidalla tarkeni sellaisenaan, vaikka mereltä puhalsikin viileähkö tuuli. Nahka on myös todella pehmeää ja viimeistely on todella hyvä! Aikaisemmin en voinut kehua Muubaan tuotteita kuin kuvien perusteella, koska mulla ei ollut henkilökohtaista kokemusta, mutta nyt voin todella laadun hyväksi ja veikkaanpa että kotiutan Muubaalta vielä jotain muutakin lähitulevaisuudessa, esimerkiksi värillinen nahkahame voisi olla aika kiva....löytyisiköhän syksyn mallistosta jotain mielenkiintoista? :)













































Kuvien ottaminen sen sijaan on hieman haasteellista, sillä joka paikassa on rakennustarvikkeita, rakennusromua, terassi on vasta suunnitelmana päässä ja noh, eipä sille kuvakikkailulekaan ole kovin paljon aikaa. Mitä tulee asuun, niin tänään puin päälleni simppelisti mustaa: mustat suorat housut, Muubaan nahkainen musta t-paita, mustat Pradan korkkarit ja rannekellon. Myös aurinkolasit pysyivät tänään tiiviisti nenällä, kun kerta lounaallakin pääsi nauttimaan auringon lämmöstä! :)

Seuraavaksi aion yhdistää paidan kuosillisten vaatteiden kanssa. Mitäs sanotte, voisitteko pukea nahkaa jollain uudella tavalla?

Today I wore simple black outfit which was suitable for office and my new Penna t-shirt from Muubaa. I really like the quality of the t-shirt and I have to say that this is a great option for Finnish weather!! Next time I will try Penna with some prints... Thank you Muubaa!

(Postaus sisältää mainoslinkkejä. / Commercial links. Paita saatu blogin kautta.)


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Summer inspiration: Ugg Lucianna

Summer outfit

En tiedä johtuuko auringosta, uudesta kesähatustani, jota en ole päässyt käyttämään Dubain jälkeen, vai kenties jopa uusista Uggin kiilakorkosandaaleistani :) , mutta mielessä pyörii nyt hulluna kaikennäköiset kesäiset asukokonaisuudet. Tässä yksi visioistani - asu, jonka kuvittelen mielessäni päälleni kun lähden ekalla lomaviikolla viikoksi Pärnuun.

Kyseisiä Uggin sandaaleita olen muuten katsellut jo parina edellisenäkin kesänä, mutta en raskinut lähteä tilaamaan niitä netistä, sillä koko mietitytti ja hintakin tuntui suolaiselta, samalla kun ei ollut varmuutta siitä, tuntuvatko kengät hyvältä jalassa ja pysyvätkö ne edes jalassa pelkillä nauhoilla... Tänään törmäsin samaiseen pariin Stockalla ja niinhän siinä sitten kävi, että kengät lähtivät mukaani.  Sandaalit tuntuvat pikatestauksen jälkeen äärimmäisen mukavilta ja tukevilta, mutta koko yllätti, sillä päädyin kokoon 38 ja netistä olisin tilannut 39. Hyvä siis näin!  

Ihailin tovin myös raidallisia sandaaleita, mutta villinä kenkähirmuna päädyin villiin mustaan. Mutta olisi ne raidallisetkin aika ihanat ruskettunutta ihoa vasten...ties vaikka sitä innostuisi hankkimaan jossain vaiheessa toisetkin. Jos Uggin sandaalit kiinnostavat myös niin tässä on muutama vaihtoehto. :)

(Postaus sisältää mainoslinkkejä. / Commercial links.)

lauantai 17. toukokuuta 2014

Farang kokemuksia


Eilisen ohjelmassa oli synttärijuhlat Farangissa. Mulla oli hirmuhyvät muistot Gaijin-ravintolasta ja olin kuullut paljon hyvää myös Farangista. Alkuilta oli lupaava: käytiin Teerenpelissä, jossa join pitkästä aikaa mustikkasiiderin - en muistanutkaan miten hyvä after work -paikka Teerenpeli olikaan!

Sen jälkeen siirryimme Farangiin. Alkudrinkki (muistaakseni Happi boi) oli yksi parhaimpia drinkkejä, joita olen koskaan maistanut, ihanaa kookoskermaa, makeutta ja kirpsakkaa makua sekaisin! Suosittelen lämpimästä. Lisäksi juoma tarjottiin hauskalla tavalla metallisesta mukista. :) Myös sashimi oli hyvää.

Muuten en sitten tiedäkään mitä kävi. Voiko eilisen perusteella päätellä, että Pohjois-Aasian maut ovat enemmän mieleeni kuin Kaakkois-Aasian? Ehkä. Joka tapauksessa Farang hävisi miljööltään Gaijinille ja muistutti liikaa yliopistoaikojen vanhoja rakennuksia. Testing menun annokset olivat vähän liikaa jotain: Liian suolaisia (pehmeäkuorinen taskurapu!!!), liian makeita (possua palmusokerikaramellissa) tai liian isoja/rasvaisia, käytännössä kaikki annokset kolmannesta seitsemänteen. Paras tunne ravintolassa on se, kun tekisi mieli vähän lisää, vaikka vatsa on jo täynnä, eilen kuitenkin kävi niin, että mulle tuli kirjaimellisesti huono olo neljännen annoksen kohdalla! Leipää en enää edes jaksanut maistaa.

Älkää ymmärtäkö väärin - annokset olivat kivan näköisiä, viinipaketin juomat sopivat hyvin tarjolla oleviin annoksiin, palvelu pelasi, mutta mielessä oli pitkään se, että pääsisipä jo kotiin, saisi housut pois jalasta ja sikiöasentoon. Ehkä mun vatsa ei vaan kestä tällaista makujen ilotulitusta, mutta eipä seuralainenkaan ollut sen paremmassa kunnossa! Gaijiniin menen varmasti uudestaan, mutta Farang taisi tulla nähdyksi.

Te, jotka olette käyneet kyseisissä ravintoloissa tai olette maistaneet mm. pehmeäkuorista taskurapua, niin oliko se teidän mielestä ubersuolaista? Taisin juoda 2,5 lasia vettä kyseisen annoksen aikana, mutta tarjoilija ei kommentoinut toteamustani millään tavalla. En sitten tiedä, ehkä mä en vaan ymmärrä hifistelystä mitään.... :)

torstai 15. toukokuuta 2014

dungarees vol 3



(Kuvat: Zimbio)

En enää edes muista koska olisin viimeksi postannut Olivia kuvia tänne blogiin, eikä kyllä rehellisesti sanottuna ole ollut aikaakaan fiilistellä kuvia, kun tälläkin viikolla kaikkia illat ovat menneet töiden parissa. Kävin äskön pitkästä aikaa Zimbion sivuilla ja törmäsin tähän haalarikuvaan, joten eihän sitä voinut olla jakamatta. 

Mä etsin omia haalareita niin pitkään etten enää oikein ollut varma olinko jo vähän liian myöhässä ostokseni kanssa, toisin sanoen onko haalarit jo vähän out, mutta niin se vaan menee, että jos Olivian mielestä ne on in ja vasta nyt, niin kaipa se on pakko uskoa... ;) Mielettömän kivalta näyttää muuten mustakin haalari - tämä voisi korkkareiden ja muuten siistin ulkomuodon kanssa mennä jopa töissä! :) Huikee idis!

maanantai 12. toukokuuta 2014

tea time




Mä olen juonut teetä niin kauan kuin muistan. Pienenä äiti laittoi aina teehen sokeria, mutta taisin luopua sokerista viimeistään ekalla luokalla. About kymmenen vuoden iässä siirryin täysin vihreän teen juomiseen ja sillä tiellä ollaan edelleen! Matkalla on kokeiltu valkoista teetä, erilaisia mausettuja vaihtoehtoja ja vaikka mitä muuta, mutta palaan aina vihreään jasmiiniteehen.

Viimeisin villitykseni on ollut lämpimän veden juonti. Miksi vesi, koska se maistuu niin hyvältä. Miksi lämmin vesi, varmaan koska olen aina jäässä. Niin tai näin, lämmin vesi on ihan kiva vaihtoehto mm. iltapalan yhteydessä...kummallinen tapa, mutta mä tykkään. :) Enkä kaipaa edes sitruunaa sekaan! Lämmin vesi ei ole kuitenkaan korvannut vihreää teetä sekään, se on vain yksi vaihtoehto lisää.

Vaihtoehtoehdoista puheen ollen, edellisessä työpaikassani työkaverini maistatti minulla monta kertaa Pukka-teetä. Silloin tuli juotua stress freetä ja naisten hyvinvointiteetä ja ties mitä muuta, mutta vasta pari kuukautta takaperin eksyin Ruohonjuureen ja se olikin sitten menoa. Lähdin ulos valtavan paperikassin kanssa ja teetä kyseiseen kassiin mahtui jopa neljä paketillista. Yksi oli ihan järkyn makuista, toinen (Pukka: Relax) on ollut kovassa käytössä työpaikalla ja kolmas (Pukka: Cleanse) kuuluu nykyään mun kasvojenhoitorutiineihin. Naamio naamalle ja fenkoliteetä kuppiin ja johan arjen irtiotto on taattu! :) Jokaisen teen liitän voimakkaasti tiettyyn tilanteeseen, en esimerkiksi voisi juoda Pukka-teetä ilta- tai aamupalalla, sen sijaan sellaisenaan nautittavaksi ne sopivat erinomaisen hyvin. Koittakaa!

Onko täällä muita teefaneja? :)


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Fall 2014 Sneak peek

Kuten joka vuosi käy, niin ei ollut tämäkään vuosi poikkeus - kesä on tuloillaan, mutta mun oli pakko päästä fiilistelemään hieman syksyn trendejä... Poimin omat suosikkini Style.comista alle:

 (Sacai, Anthony Vaccarello, Emilio Pucci, Oscar de la Renta)

(Nina Ricci, Emilio Pucci, Vera Wang, Donna Karan, Roberto Cavalli)

(Jason Wu, Michael Kors, Stella McCartney, Haider Ackermann)



(Max Mara, Victoria Beckham, Christopher Kane, Dsquared2)

Pitsiä, muhkeita neuleita, löysiä housuja (joita en löytänyt viime syksynä) ja noi takit, ah!! Kyllä kelpaisi kääriytyä näihin herkkuihin ensi syksynä! :) Viimeisenä vielä sekalainen ryhmä, joka kiinnitti huomioni, suosikkini ovat kaksi keskimmäistä, mutta on se kyllä kumma, kun 60-luku kummittelee vuodesta toiseen....?

(Kuvat: Style.com)

lauantai 10. toukokuuta 2014

fashion cravings


(Kuva: Nathalie Schuterman)

Hitsiläinen sentään, eilen tipahti sähköpostin inboxiin Nathalie Schutermanin mainos ja tuo vasemmassa yläkulmassa oleva tummansininen Marnin jakku olisi todellinen vastaus muotirukouksiini! Hinta tosin hieman suolainen...jostain syystä jakku ei kuitenkaan ole mun mielestä niin erikoinen kuin IROn jakut, etten oikein ole vakuuttunut, että olisin valmis maksamaan siitä näin paljon... Mutta malli on kyllä ihana ja tykkään ihan hirveästi tosta hihan mallista!! :) Täytyy varmaan kyttäillä josko aleissa onnaisi.... ;)


perjantai 9. toukokuuta 2014

TGIF / Yves Saint Laurent



Onneksi on taas perjantai ja viikonloppu edessä! Olen ollut huono bloggaaja tällä viikolla, enkä ole kertakaikkiaan kerinnyt koneelle...blaah. Yhtenä iltana sallin kuitenkin itselleni pientä hemmottelua ja vietin laatuaikaa ystävän kanssa elokuvissa ja salaatilla. :)

Ajattelinkin vinkaista teille Yves Saint Laurent -elokuvasta - jos viikonloppuna on aikaa, niin käykää ihmeessä katsomassa. Leffa saattaapi olla jollekin ihmiselle turhan taiteellinen, mutta YSL-fanina, mun oli tietysti pakko nähdä tämä ja kylläpä luovan neron elämäkerta pisti miettimään asioita...

Hyvää viikonloppua ja palataan pian taas! Lähden nyt parantamaan maailmaa kaverille... ;)

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

new bedroom

Tiedättekö sen tunteen, kun romonttia tehdään koko asunnossa ja samaan aikaan? Vaikka moni huone on ollut asuttavassa kunnossa jo pidemmän aikaa, silti joka huoneesta on puuttunut jotain - makuuhuoneesta verhot ja kattolistat, keittiöstä baarituolit, olohuoneesta taulut, kellot ja kaiuttimet, kylppäristä laatat ja suihku, vessaa ei ole vielä aloitettu, ainoastaan purettu osittain, eteinen vaatisi ovien vaihtoen mutta sitä ei kannata tehdä ennen kuin kylppäri on valmis, tuulikaapin lattia odottaa maalausta, mutta sitäkään ei kannata tehdä ennen kuin isommat muutokset on tehty ja vastamaalatun lattian vahingoittuminen on minimoitu....

Ja tiedättekö sen voitontunteen, kun jokin pieni asia tulee hoidettua ja sen pääsee vetämään yli...? :)



























Koska tänään sain vihdoin laitettua makkariin verhot ja pimennysverhokin on nyt vaihdettu likaisesta 60-luvun Marimekosta valkoiseen ja simppeliin, ajattelin tämän virstanpylvään kunniaksi laittaa ensimmäiset asuntokuvat myös tänne blogiin. :)


























Päätin säilyttää edellisen asunnon päiväpeiton, tyynyt ja yöpöydät, mutta uudistin ilmettä toisenlaisilla tapeteilla, valaisimilla ja verhoilla. Mun makuuni täydellinen tapetti löytyi Kelly Hoppenin mallistosta ja samalta suunnittelijalta olin saanut pakkomielteen myös katosta roikkuvista yövaloista. Sähkötyöt oli hieman haasteellisia ja katkaisijat jäivät turhan kauas sängystä, mutta ongelma ratkesi kahdella pikkuruisella kaukosäätimellä, joita pidetään yöpöydillä tai laatikoissa.

Koska ikkunan takana saattaa olla hieman liikennettä, halusin rauhallisen verhorivin, joka toimisi päivisin myös pienenä näkösuojana, mutta päästäisi kuitenkin valon läpi. Parempaa valmisverhoa etsiessä päädyin Ikean superhalpaan versioon, mutta toimii tämäkin ihan hyvin. Nyt kun yöpöydillä ei ole enää valaisimia vaan ruhtinaallisesti tilaa, kaipaisin vain tuoreita pioneita yöpöydille mieltä piristämään... :)

Makuuhuoneen toisesta päädystä löytyy mun nykyinen kaapisto/walk-in closet, mutta sen esittelen sitten myöhemmin, kunhan paikat on siivottu. Tällä hetkellä kaikki purkit, purnukat, föönit ja toiseen huoneeseen kuuluvat kamppeet pyörivät jaloissa, joten näky ei ole niin kaunis, kuin toivoisin. :)

Tuntuuko teistäkin siltä, että viikonloput menee aivan liian nopeasti?!! Mä en vaan voi olla stressaantumatta maanantaista....huoh.

perjantai 2. toukokuuta 2014

new in



Ehkä paras kuva Pinnistä ikinä, haha! Kuka pelkää villiä pötköä?





Tässä tosiaan muutama kuva mun vapusta. Sain sopivasti ennen vappua uudet Niken lenkkarit Zalandolta, niin pakkohan ne oli ottaa heti käyttöön! En jaksanut ulkona sen tarkemmin tutkia kuvia, mutta vaikka lenkkarit näyttääkin tässä tietokoneen ruudussa sinertäviltä, niin mustat ne on ja on muuten aikas hyvät jalassakin! :) Tämä oli myös mun ensimmäinen kerta kun tilasin Zalandolta ja täytyy kyllä todeta, että aika simppelisti homma meni, lähisiwakin löytyy nyt niin hyvän matkan päästä, että oli ihanaa olla kerrankin jännittämättä koska se DHL:n paketti tulee, milloin kannattaa soittaa asiakaspalveluun, osaako ne nyt jättää sitä pakettia X paikkaan tai kerkiänkö postiin töistä ennen sulkemista jne...

Ostin koon 39 ja se oli kyllä just passeli, ei yhtään iso, eikä pieni, vaikka vähän arvalla menikin... Mun Niken salikengät on kokoa 38,5, mutta eipä nämä jaloissa tunnu mitenkään erilaiselta, kun taas niissä toisissa kengissä 39 tuntui isolta. Eipä siinä kestänytkään kuin pari-kolme vuotta, että löysin itselleni kivat ja hyvät kengät, mutta kannatti odottaa. Näillä kelpaa tallustella myös kaupunkireissuilla, kunhan muut varusteet on citykäyttöön sopivat! ;) Jos joku etsii myös mustia lenkkareita, niin käykää katsomassa tätä mun mallia, vielä näyttäisi olevan hyvin kokojakin jäljellä! :)

Ihanaa viikonloppua - johan sitä odotettiinkin! ;)


(Postaus sisältää mainoslinkkejä. / Commercial links.)


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...