maanantai 9. syyskuuta 2013

Mitä nyt ja mitä seuraavaksi?

Hei vaan! En kovin usein harrasta tällaisia pidempia ajatuspostauksia, mutta tulipahan mieleeni kirjoittaa vaihteeksi aiheesta, jota olen kovasti pohtinut viime aikoina - nimittäin bloggaamisesta.

On jännittävää, miten blogeista on tullut niin luonteva ja erottamaton osa monien ihmisten arkea vain muutamassa vuodessa. Tuntuu vaikealta edes kuvitella, millaista elämä oli sitä ennen. Siis silloin, kun en itse kirjoittanut blogia. Tai silloin, kun en seurannut blogeja. Tai varsinkaan silloin, kun en tiennyt mikä blogi on. Mahtoikohan ruotsalaisen Ebba von Sydowin blogi olla mun ensimmäinen kosketus blogimaailmaan ja sinnekin taisin eksyä vahingossa Mulberryn Bayswaterin kuvan kautta....vai meniköhän kaikki sittenkään niin? Niin. Miten se oikein menikään? Ja miten tähän päivään on päädytty?


Sen päivän jälkeen moni asia on kuitenkin muuttunut. Jos saisin piirtää miellekartan sanasta bloggaaminen, niin ympäriltä löytyisi mm. seuraavia asioita...bloggaajien yhteistyö yritysten kanssa, blogien kaupallistuminen, negatiiviset kommentit, aikahaasteet, julkisuus, menestys, uudet ilmiöt, blogiportaalit jne. Muutama vuosi sitten näitä ei ollut, ei ainakaan Suomessa. Onkin erittäin mielenkiintoista seurata, miten blogimaailma kehittyy tulevaisuudessa.

Tarkkasilmäiset lukijat ovat huomanneet varmasti, että yhä useampi blogi on viime aikoina muuttanut uuteen osoitteeseen. Yhä useampi bloggaaja on muuttanut harrastuksensa työksi. Ja samaan aikaan moni bloggaaja on lopettanut bloggaamisen. Muistan itsekin hetken, kun intoa riitti niin paljon, että kuvittelin blogin elävän rinnallani loppuelämän, tai en ainakaan nähnyt loppua. Nyt kun ikää tulee, niin ymmärrän, miksi joidenkin bloggaajien kiinnostus bloggaamiseen saattaa lopahtaa jossain vaiheessa.

Muistan kuinka lukiossa äidinkielen opettaja kertoi jostain vanhasta opiskelijasta, joka vasta abivuonna kertoi hänelle, kuinka vaikeaa oli olla aina "se luokan hauskuuttaja". Niin, eipä sitä kukaan hänen kannaltaa ajatellut. Kenellekään ei tullut mieleen, että hauskuus ei välttämättä tullut luonnostaan, vaan poika ei vaan päässyt irti roolistaan, kun odotukset olivat ympärillä suuremmat.

Niin saattaa käydä bloggaajillekin. Hauska harrastus voi keiketi pahimmassa tapauksessa muuttua työksi, joka ei kuitenkaan ollutkaan se loppuelämän ammatinvalinta. Yhtäkkiä sitä saattaakin huomata, että joutuu kirjoittamaan toisten sanelemia asioita ja lukijat muuttuvat koko ajan vaativimmiksi. Puhumattakaan negatiivisista kommenteista ja keskustelupalstoista. Ja hei, mä en puhu nyt itsestäni, vaan pohdiskelen tätä asiaa objektiivisesti - niin bloggaajana, blogien suurkuluttajana, yrityksessä työskentelevänä työntekijänä, sekä aikaani ja sosiaalista mediaa seuraavana naisena.



Luin tätä postausta kirjoittaessa yhtä keskustelupalstaa ja mietin jälleen kerran sitä, miksi ihmiset spekuloi blogien olemassaoloa ja sitten kun blogia ei esimerkiksi enää ole, niin sen loppumista. Tai siis, spekulointihan on kivaa, se kaiketi kuuluu ihmisen ja naisen luonteeseen ja me kaikki varmasti sorrumme siihen aika ajoin, mutta silti - miksi? Itselleni monista blogeista on tullut todellinen henkireikä ja ne ovat korvanneet vielä isommassa mittakaavassa lehdet kuin mitä verkkokaupat ovat korvanneet fyysiset vaateliikkeet. Mua harmittaisi ihan sikana, jos kaikki suosikkiblogini lopettaisivat samaan aikaan kirjoittamisen tai alkaisivat tuottamaan sisältöä, joka ei enää puhkuisi samaa persoonaa eikä puhuttelisi mua enää samalla tavalla. Mietinkin sitä, että voinko itse omilla toimillani aiheuttaa nämä muutokset? Tai voinko estää ne?



Vai pitäisikö katsoa eteenpäin? Kun sanoin, että on mielenkiintoista nähdä miten blogimaailma kehittyy, niin väistämättä mietin, mikä on seuraava muutos blogimaailmassa? Ja mitä tapahtuu sen jälkeen? Sen kun tietäisi, niin ei tarvitsisi enää lotota. Tänään kävi hassu tapaus töissä. Olimme menossa porukalla lounaalle ja ohi käveli nainen vauvan ja pikkukoiran kanssa. Joku sanoi, että olipas suloinen. Toinen jatkoi, niin olikin.... Hetken päästä kävi ilmi, että osa puhui vauvasta ja osa koirasta. Itse huomasin molemmat. Koiranomistajana en voinut olla huomaamatta pikkukoiraa, mutta omaksi yllätyksekseni edustin porukassa "vauva-ihmisiä". En ole hankkimassa vielä lapsia, mutta vuosi sitten olisin todennäköisesti nähnyt vain ja ainoastaan koiran. Kun elämä ja tilanteet muuttuvat, tahtoo sitä tai ei, niin en voi olla nostamatta hattua niille bloggaajille, jotka onnistuvat kulkemaan omaa polkuaan pitkin sisältyipä siihen sitten blogi tai ei.


Blogit ja niiden tulevaisuus on niin monen asian summa, ettei sitä aina itsekään ymmärrä, miten monta kertaa päivässä tekee valintoja, jotka vaikuttavat tulevaisuuteen. Tänäänkin kävelin lehtihyllyn ohi, mutta päätin olla ostamatta lehteä. Miten valintani saattoikaan vaikuttaa kaikkiin niihin ihmisiin, jotka toivat ko. lehden kaupan hyllylle? Kuten elämässä kaikki, jokainen pienikin asia on osa elämän kiertokulkua.

Sen pituinen se. Kuten aina näissä postauksissa, mulla on mielessä miljoona asiaa ja lopulta punainen lanka katoaa...toivottavasti saitte tästä jotain irti. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mahtavaa, että päätit jättää kommentin! Piristät päivääni! :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...