keskiviikko 29. toukokuuta 2013

lady in red





(Kuvat täältä.)

Herrajestas, että punainen väri näyttää kauniilta!! Mä olen kyllä kuin harakka, kuin näen punaista....vai pitäisikö sanoa härkä?? ;) Ja sitten mä olen ihan kade aasialaisille naisille, sillä mä tekisin mitä vaan, jos saisin tuollaisen paksun mustan tukan ja täydellisen geisha-ihon. Ja aasialaiset näyttää kalpeanakin superhyvältä. Itsellä taas alkaa olla jälleen se aika vuodesta, kun ei tiedä mitä pukea päälle. Ilmastoinnissa toimistolla jäätyy, ulkona on niin kuuma, että sukkikset alkaa olla vähän out ja paljain jaloin nyt ei muutenkaan kehtaa vielä mennä mihinkään. Ja mä olen maailman laiskin solarium-käyttäjä ja itseruskettavien läträäjä.... :) Mutta niin se elämä vaan menee, että niillä korteilla pelataan, mitä on jaettu ja onneksi punainen sopii hyvin myös blondeille! :) Ja noi CO-kengät - pure loooooooove! :)

Happy Wednesday!


(Kuva lainattu.)

Löysin tämän ihanan kuvan Oliviasta ja Johanneksesta, ja siitä tuli heti niin hyvä mieli, että päätin pistään ilon kiertämään! :) Mä odotan kanssa lomaa, Berliiniä, jäätelöä ja, että voin näyttää jossain lomakuvassa yhtä levänneeltä ja onnelliselta, hih. :)

tiistai 28. toukokuuta 2013

copycat??


Sitä tulee surffailtua ja nähtyä niin paljon upeita kuvia, ettei itsekään aina muista. Luojan kiitos, joku on keksinyt Pinterestin! Löysinpähän nimittäin omasta kuvakansiostani tällaisen ihanan inspiskuvan!! Mulla olikin mielessä, että yhdistäisin uudet shortsini raidalliseen paitaan, mutta nyt mun on ihan pakko koittaa niitä yhdessä!! Ihana combo! :)

in my jewelry box








Viime päivinä, kun blogia on tullut päivitettyä harvemmin, olen huomannut, mistä kaikesta olen jäänyt elämässäni paitsi. Blogiloma ei ole varmastikaan ainoa syy tähän, mutta onpahan ollut ainakin aikaa ajatella näitä asioita... Mä en tajunnut sitä, kuinka paljon kaipasin normaaleja asioita ja pieniä iloja - nurmikolla kävelyä paljain varpain, juoksulenkkiä ja kuumottavaa tunnetta reisissä sen jälkeen, rakkaiden ihmisten seuraa, hyvää ruokaa, kasvonaamiota... Mä jopa ostin liput Flamingo Spahan ja aion mennä kokeilemaan uudestaan sitä, mikä lapsena sai aina uudestisyntyneen olon, eli uimista, saunomista, poreammeessa lillumista ja rusinaksi muuttumista. Teinpähän myös jotain, mikä oli tämän vuoden To Do -listalla eli ostin itselleni keikkalipun. Eikä mihin tahansa keikalle, vaan kuuntelemaan Eros Ramazzottia, joka on mun ikiaikainen suosikki!! Huomenna illalla siis sitä.... :)

Mutta viime päivien ilon aiheet ovat toki liittyneet niihin pinnallisempiinkin asiohin ja mm. korulippaan täydennykseen. Kuten Instagrammia seuraavat jo huomasikin, ostin vihdoin ja viimein toisen YSL Arty -sormuksen, jollaisesta unelmoin viime kesästä asti. Nyt on vihdoin vedetty yli ostoslistalta myös Arty tummalla korukivellä! :)

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

chic workwear



En ole vieläkään saanut aikaiseksi aloittaa Hart of Dixie tv-sarjan katsomista, mutta kivoja asuja osuu välillä kohdalle, joten ehkä vielä joku päivä teen asialle jotain. On kieltämättä vähän huono tilanne, kun nyt ei ole mitään inpissarjaa Sinkkuelämän ja Gossip Girlin tilalle! Nämä kaksi asua oli pakko jakaa täälläkin, vaikka kuvien laatu onkin vähän heikko. Erityisesti ensimmäinen asu iskee muhun ja tekisin mielläni siitä copycatin, mutta mistähän kyseinen takki mahtaa olla kotoisin?? :)

lauantai 25. toukokuuta 2013

berlin


Joko arvaatte mistä on kyse? Kyllä, Rooma on nyt hetkellisesti kuopattu, sillä heinäkuussa on tiedossa matka Berliiniin! Sielläkään en ole käynyt, mutta odotan kaupunkia malttamattomana, vaikka en edes kunnolla tiedä mitä odottaa. Berliini kiehtoo mua historiallisesta näkökulmasta, mutta ilmeisesti myös shoppailu Berliinissä on palkitsevaa! ;) Ja jos Berliini kelpaa Olivia Palermolle, niin kyllä sen pitäisi olla enemmän kuin tarpeeksi myös minulle. :) Berliini on jo pitkään kiinnostanut matkakohteen myös sen takia, että isäni on käynyt siellä nuorena ja muistan, kuinka hän aina kehui Berliinin matkaansa....nyt pääsen vihdoin kokemaan sen itse. Ihanaa! Lomaa odotellessa.................

Jos teillä on vinkkejä Berliiniin, missä kannattaa käydä tai mitä kannattaa nähdä, niin laittakaa kommenttia! :)

color splash



Kuten olen aiemmin kertonut, mun vaatteet on yleensä neutraalin sävyisiä. Jos kuitenkin innostun jostain kuosista, niin se on yleensä  pallo, raita tai leopardi, kun taas jos kyseessä on väri, niin se on yleensä punainen tai pinkki tms.... Vaaleanpunaisista yksityiskohdista muuten hillityssä kokonaisuudessa olen pitänyt aina ja viime kesästä mielessäni ovat kummitelleet jonkinsortin vaaleanpunaiset sortsit. Tänään satuin pitkästä aikaa kävelemään sisälle Zaraan, enkä voinut olla huomaamatta tätä väripilkkua!! En edes tiedä mikä tämä väri on, minkä mä ostin, mutta se näyttää luonnossa sairaan hyvältä! Kesä tule jo! :)


perjantai 24. toukokuuta 2013

cannes







(Kuvat lainattu: Zimbio)

Harmi kun Suomessa ei ole kelejä eikä tilaisuuksia pukeutua tällä tavalla, eikä ole häitäkään tänä kesänä tiedossa (joskin olisi vähän rohkea valinta häätilaisuuteen). Olivialle mekko sopii kuitenkin mielettömän hyvin ja tykkään myös tuosta kampauksesta! Kyllä se vaan piristää kun näkee kauniita ihmisia kauniissa vaatteissa.... :)

torstai 23. toukokuuta 2013

baby steps....

 


(Kuvat: Zimbio)

Pienin askelin takaisin blogin pariin....? En voinut vastustaa kiusausta jakaa näitä kuvia, kun löysin ne Zimbiosta. Gisele oli mun idoli kaikkien teinivuosieni ajan ja ajattelin aina, että jos haluaisin olla jonkun näköinen, niin tämä nainen olisi sitä kaikin puolin. Ja vielä kun hänkin pelasi lentopalloa..... Sitten Gisele katosi parrasvaloista, tuli uusia malleja, mä kasvoin elämän realiteetteihin ja nyt pitkästä aikaa törmäsin aivan totaalisen upeisiin kuviin Giselesta! Polvipituinen pitsimekko on ollut jo pitkään työlistalla, joten en voinut olla huomaamatta tätä versiota, joka on tietääkseni Dolcen...? Se yhdistettynä ihaniin mustiin remmisandaaleihin, vihreään laukkun, rusketukseen ja Giselen tavaramerrkihiuksiin....eipä tulisi heti mieleen, että kyseessä on lasten ja koiran seurassa viihtyvä kotiäiti. Huoh.... :)

Mitäs tykkäätte Giselen asukokonaisuudesta?

tiistai 21. toukokuuta 2013

What doesn't kill you makes you stronger!



Hei kaikki ja kiitos kaikista kommenteista edellisiin postauksiin liittyen. Olen lukenut ne kaikki, mutta en haluaisi lähteä hämmentämään soppaa yhtään enempää. Blogitaukoa voisin pitää vielä pidempäänkin, koska nyt on superkiire ja väsymys, mutta täällä on käynyt sellainen kuhina, että oli pakko tulla sanomaan välissä edes jotain. Rehellisesti sanottuna, en tiedä mistä aloittaa....

Mä olen edelleen pahoillani jos olen loukannut jotakuta tai tahtomattani provosoinut teitä. Mä en pyri olemaan hajuton ja mauton bloggaaja, enkä sano tätä siksi, mutta oikeassa elämässä pyrin välttämään konfliktitilanteita viimeiseen asti. Senpä takia toivoisin, että asian voisi antaa jo olla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että joku on oikeassa tai toinen väärässä, vaan että jokainen voi olla mitä mieltä ikinä haluaa, tätä keskustelua ei vaan enää jatketa. Sopiiko?

Koska en ilmeisesti ole rautarouva, niin myönnän, että ikävämpien kommentien kuuleminen ei tunnu kivalta. Siitä huolimatta olen aina kannustanut keskusteluun ja juuri siksi julkaisen kaikki kommentit (toisin kuin jotkut toiset blogit) ja annan myös anonyymien kommentoida (tämänkin saisi blogiasetuksilla muutettua). Ihmisenä olen aina ollut äkkipikainen ja sanavalmis. Yritän kuitenkin iän kanssa löytää sisäisen munkkini ja olla itsekin provosoitumasta liikaa. Ei todellakaan pitäisi loukkaantua tuntemattomien ihmisten kommenteista, mutta ihmisjärki ei ohjaa tunteita, sen sijaan tunteet välillä ohjaa järkeä.....sehän me varmaan kaikki tiedetään. Jos olen tunnemyrskyssä ilmaissut itseni väärin tai tullut väärin ymmärretyksi, niin pahoittelen sitäkin. Mun ainoa toive on se, että anonyymit jättäisi jonkun nimimerkin. Se ei kerro teistä mitään, mutta se tuntuu henkilökohtaisemmalta ja reilummalta.

Tämän fiaskon jälkeen, joka lähti siitä, että halusin olla tunnollinen bloggaaja ja ajastin pari nopeasti kirjoitettua kommentia bloggeriin, en enää tiedä miten päin olla ja miten innostua bloggailusta uudestaan. Mulla ei ollut harmaintakaan aavistusta siitä, että täällä on niin paljon lukijoita. Mulla ei ollut harmaintakaan aavistusta siitä, että kommenttitulva on näin suuri juuri elämäni tylsimpään postaukseen liittyen. Mulla ei ollut aavistustakaan siitä, että kävijämäärät kasvavat eniten, juuri sinä päivänä kun en tee blogille mitään. Ja mulla ei todellakaan ollut käsitystä siitä, että joku pitää mua julkisuuden henkilönä tai stalkkaa. Mä olen samaan aikaan otettu, mutta myös järkyttynyt.

Mä olen aloittanut blogini about 2,5 vuotta sitten, jolloin päätin, että kerron itsestäni mahdollisimman vähän ja keskityn tyyliasioihin. Se ei johdu siitä, että olisin julkkis tai mulla on luurankoja kaapissa, vaan siitä, että halusin jättää työnantajille, perheelle, ystäville ja tutuille mahdollisuuden pysytellä poissa sosiaalisesta mediasta. Olen edelleen sitä mieltä, että jokaisella pitää olla mahdollisuus valita ja jos kerta mut tunnistetaan jo kaupungilla, niin minähän jo nyt asetan tietyt ihmiset ikävään asemaan, mikäli he tulevat nähdyksi kanssani. Sille nyt ei enää voi mitään, mutta täytyy varmaan katsoa vielä useammin peiliin jatkossa.... ;)

Mitä tästä opin, niin on mahdoton jättää oma persoona ja fiilikset pois tekstistä. Enkä ole halunnutkaan sitä tehdä missään vaiheessa. Samalla kun en kerro kaikkea, niin en voi syyttää lukijoita siitä, että te täytätte puuttuvat palaset päättelyllä. Ehkä teitä kiinnostaisi jokin kyselypostaus, niin voitte pommittaa kysymyksillä ja mä voin yrittää vastata parhaani mukaan??

Urakuvioistani voin kertoa sen verran, että olen valmistunut kahdesta korkeakoulusta about samoihin aikoihin kun aloitin blogini ja voitte kenties kuvitella, että matkan varrella on tapahtunut yhtä sun toista. Työelämän ja kahden koulun yhdistäminen ei ollut aina helppoa, mutta mä tein sen koska uskoin koko ajan, että ura on minulle tärkeä asia ja haluan edelleen kulkea tätä polkua. Blogi on minulle harrastus. En halua kokopäiväiseksi bloggaajaksi, mutta jos blogini menestyisi, niin en varmaan pistäisi vastaan. Joskin täytyy miettiä asiaa nyt uudestaan... ;) Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen tilanteeseeni, joskin väsymys alkaa tuntua ja odottelen kesälomaani.

En halua kaupallistaa blogiani, koska elätän itseni palkallani. Enkä halua mainostaa tuotteita, joita en itse käyttäisi. Kuitenkin, jos Victoria's Secret tai Zara ottavat minuun joku päivä yhteyttä ja ehdottavat yhteistyötä, niin todennäköisesti suostun - joten älkää siinä kohtaa sanoko, että söin sanani!! :) Toistaiseksi mielenkiintoisia projekteja on tullut lähinnä kirjallisuus- ja kirjoituspuolella, eikä ne ole täällä oikeastaan näkyneet.

Kaiken jälkeen, kaikki kunnia bloggaajille! Edelleenkin kyseessä on hemmetin vaikea laji. Ehkä pidempään ja työkseen bloggaavat omaavat tähän jonkun salaisen aseen, mutta mä olen ihan pihalla.... Mä en myöskään hauku tai kadehdi ketään bloggareita, jotka ovat suosittuja, mutta mä olen ehkä sen verran erilainen, että koen inspiroituvani toisenlaisista asioista kuin suuri yleisö. Blogini pyrkii täyttämään tämän aukon ja täällä tuntuu kuitenkin olevan niitä, jotka pitävät jutuistani. Erilaisuuteni taas saattaa johtua siitä, että olen aina ollut, ja tulen aina olemaan, kaksikielinen ja kahden maan kansalainen. Eikä muuten kovinkaan moni tiedä, millaista on, kun olet joka paikassa "vääränlainen". Mutta, mä olen sinut itseni kanssa, enkä pelkää kannustaa Venäjää lätkän MM-kisoissa!!!!! ;) What doesn't kill you makes you stronger!!!



sunnuntai 19. toukokuuta 2013

done

En ole varmaan ikinä tehnyt postausta, jonka tekemiseen olisi yhtä vähän motivaatiota. En keksi otsikkoa, enkä jaksa välittää. En jaksa myöskään etsiä kuvia. Miksi kuitenkin teen tämän, niin se johtuu edellisestä postauksesta, sillä en halua ottaa jo julkaistuja juttuja pois. Jos joku kutsui edellistä tekstiä avautumiseksi, niin odottakaahan kun luette tämän tekstin loppuun.

Jotta päästään suoraan asiaan, niin sanottakoon nyt, että en tarkoittanut ed. tekstillä oikeastaan mitään. Olin väsynyt, kirjoitin jotain, mitä en edes ajatellut..... tein näköjään virheen. Kukapa olisi uskonut - minäkään en ole täydellinen. Lopputulos: Itselleni tuli paha mieli.

Bloggareille annetaan aina vinkiksi, että pitäisi antaa itsestään enemmän. Kun antaa, niin saa kuitenkin kuraa niskaan. Kun bloggaa asiasta, josta on itse kiinnostunut, niin sitten tulee kommentia, miksi aina tätä, eikä jotain muuta. Pahimmassa tapauksessa uhkaillaan, että nyt lukeminen loppuu. Se on kummallista, että ihmiset eivät tunnu aina ymmärtävän, että blogin pitäminen ei ole päivätyö, ja koska siitä ei saa palkkaa, niin mielestäni on oma valinta mistä haluaa kirjoittaa. Blogiahan ei ole pakko lukea ollenkaan.

Sitten kun kirjoittamisesta saa palkkaa ja kirjoittaa siitä, mistä ne rahat tulee, niin ne bloggarit saavat sitten tästä asiasta palautetta. Kun ei kirjoita, niin saa palautetta siitä, että päivittää liian harvoin. Kun päivittää vääristä asioista, niin tulee taas jotain muuta.... Välillä sitä on huonoa tekstiä, välillä rumia kuvia. Välillä liikaa merkkivaatteita, välillä se on ainoa syy, miksi blogia ylipäätään luetaan. Huoh, ei ole muuten helppoa tämä tasapainoilu.

Ja sitä mä en kanssa ymmärrä, jos jollakulla on jotain kritiikkia, niin KOSKAAN eikä ikinä voida laittaa perään omaa nimeä tai nimimerkkiä? Ja mikä ihme se on, että kommentointi tuntuu monille olevan niin raskasta, mutta auta armias kun saa mahdollisuuden loukata toista. Yleensä mä annan kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta ajattelin nyt tehdä poikkeuksen sääntöön ja tehdä toisenlaisen postauksen.

Mä perustin oman blogini koska mä halusin löytää ihmisiä, joiden kanssa voisi jakaa asioita, kiinnostuksenkohteita. Mä en ole koskaan pyrkinyt kaupallistamaan blogiani tai pääsemään huipulle. Mä itse koen olevani siihen liian vanha, myöhässä ja asuvani väärässä maassa. Mulla on myös aina ollut haaveena ura, sellainen, jonka eteen mä olen opiskellut ja tehnyt töitä ihan hemmetin paljon. Blogi on mun harrastus ja se kehitys mitä sille on tapahtunut on ollut vain bonusta. Bonusta on ollut myös se, että on olemassa ihmisiä, jotka tulevat hyvälle mielelle lukiessani blogiani. Tämä tietynlainen vastuu ihmisistä ja kiintymys lukijoihin, joita olen oppinut tuntemaan matkan varrella paremmin, on saanut minut keksimään yhä uusia postausideoita.

Onko mulla sitten aina hyviä postausideoita? Ei. Onko blogin pitäminen ja stressi päivittäisestä postaamisesta aina kivaa? Ei. Onko kiva kirjoittaa blogia, jota kukaan ei lue? Ei. Viekö bloggailu paljon aikaa? Kyllä. Viekö se aikaa muilta harrastuksilta, koirilta, perheeltä tai ystäviltä? Ihan varmasti. Ja silti mä valitsen joka päivä blogin. Blogin pitäminen on loppujen lopuksi aika itsekästäkin. 

Ja sitten taas toisaalta....siinä sitä vaan laittaa omaa naamaansa muiden arvosteltavaksi ja toivoo, että säästyy pahimmalta. Yrittää kasvattaa paksua nahkaa ja olla niin kuin mikään ei koskaan tunnu miltään. Viime aikoina olenkin miettinyt sitä, mikä on blogini tulevaisuus. Onko mulla rahkeita käyttää siihen enemmän aikaa ja minkä vuoksi? Miten yhdistää oikea työ ja blogi? Miten henkilökohtainen elämä ja blogi? Olenko halukas saamaan enemmän lukijoita tai tunnettuutta? Olenko valmis tai halukas näkemään niitä negatiivisia puolia?

Ed. kommentit eivät siis ole sen enempää loukanneet minua taikka pistäneet miettimään, vaan olen miettinyt näitä asioita jo aiemmin. Tämä postaus ei siis loppujen lupuksi liity mitenkään edelliseen postaukseen, nyt vaan tuntui siltä, että oli sopiva hetki kirjoittaa tästäkin aiheesta. Ja koska maailmassa on niin paljon bloggareita, jotka saavat tuhatkertaisen määrän kritiikkia minuun verrattuna, niin halusin kerrankin kirjoittaa jotain aiheesta ruudun toiselta puolelta. Ja kuten sanottu, se mistä maksetaan, niin sitä kestää hyvine ja huonoine puolineen. Mutta harrastuksen pitäisi tuoda ainoastaan mielihyvää.

Loppuyhteenvetona todettakoon, että ruudun toisella puolella olevat voisivat olla välillä kanssa vähän kiltimpiä, se että blogi päivittyy ei ole mikään itsestäänselvyys. ;) Ja jos jokin blogi ärsyttä oikein todella, niin pahin rangaistus bloggarille ei ole kritiikki vaan se, että lakkaa lukemasta blogia kokonaan ja lakkaa klikkailemasta niitä kaikkia ärsyttäviä mainoksia. :) Ihania lukijoita ja kivoja kommentteja on kuitenkin ollut täälläkin blogissa ihan valtavasti, joten kiitos vielä niistä. Just nyt on kuitenkin sellainen olo, että mä tarvitsen pientä blogilomaa. En tiedä muuttuuko fiilis huomenna, parin viikon päästä vai koska, mutta pahalla päällä ei kannata postailla, muuten sattuu ja tapahtuu. Ja siitä tulee paha mieli kaikille.

Kiitos ja kumarrus! :)
Elena

lauantai 18. toukokuuta 2013

trendsetting


(Kuva lainattu.)

Sitähän voisi kutsua itseään varsinaiseksi trend setteriksi!! ;) Mä olin sentään ensimmäinen, joka käytti nahkahousuja, paljon ennen kuin ne levisi jokaiseen blogiin ja paaaaaaaaljon ennen kuin ne levisi suomalaisblogeihin. Mä olin ensimmäinen, joka osti kultaisen suuren rannekellon, niitä ei ollut silloin vielä Suomen valikoimissakaan paljon missään ja kaikissa ravintoloissa ihmiset kyyläsi kuin olisin ollut joku ökyrikas..... Mä olin ensimmäinen, joka käytti boyfriend farkkuja, myöskin paljon, paljon aiemmin..... Mä keksin ommella kultaiset napit mustiin ja sinisiin villakangastakkeihin, ennen kuin niitä tuli Zaran valikoimiin..... Mä käytin punaista huulipunaa ennen kuin siitä tuli trendi, se on jopa ikimuistettu wanhojen ristely -kuviin..... Hmmm....nyt sitä katsoo muiden blogeja ja hymyilee itsekseen, kuinka samoista vaatekappaleista on tullut jotain suurta ja nämä blogit ovat vielä sata kertaa suositumpia kuin mitä omani, heh.

Joskus tämä jopa vähän ärsyttää..... mutta se on varmaan vanha syndrooma - muistan yhä kuinka 2. luokalla keksin piirtää kukkasia kuvistunnilla hämähäkinseitin ympärille (koska musta pohja ja valkoinen seitti olivat niin tylsiä) ja yhtäkkiä seinällä roikkuikin seitsemän kukallista versiota, haha. Silloin vasta ärsyttikin. Ärsytti myös silloin kun luokkalainen tyttö yritti "pölliä" mun batiikkiteoksen, ja väitteli niin kauan, etten enää jaksanut. Purin huultani ja annoin olla.... Mutta tätä tämä arki on tänä päivänä. Sosiaalisessa mediassa kaikesta tulee yhteistä. ;)

Mutta mistä tämä ajatus lähti, niin se lähti Olivian farkuista. Asu on kertakaikkiaan ihana!! Neule myös. Mä mietin pitkään ostaisinko vielä toisetkin boyfriend farkut mun supervanhojen rinnalle, mutta totesin, ettei niille ole ehkä käyttöä, kun töihin ne ei sovi ja muualle en juuri pukeudukaan. Mutta tämä kuva sai mut miettimään asiaa uudestaan............sen pituinen se. :)

Vogue collections Fall 2013



Ostin tänään kokoelmani jatkoksi uusimman Vogue Collections -lehden. Se on kallis, mutta tulee vain kaksi kertaa vuodessa ja on mun ehdoton suosikki! Ja varsinkin syysversio!!!! <3 Tänään on tiedossa pientä juhlahumua, mutta jahka koti-ilta koittaa, tai jos musta ei kuulu, niin tiedätte, mitä olen tekemässä.... ;)

Ai niin, ostin tänään aika kivat kengät Zarasta....niistä myöhemmin lisää! ;)


perjantai 17. toukokuuta 2013

black and white




(Kuvat: Zimbio)

Mustavalkoiset kokonaisuudet näköjään vetoaa muhun edelleen, mutta en taida olla ainoa.... Näitä tuntuu näkyvän nyt niin julkkiksilla kuin kansainvälisillä bloggareilla, vaikka kesällä "kuuluisikin" käyttää värejä! Asusta tulikin mieleen sellainen, että mulla on ihan liikaa yksivärisiä vaatteita, kun taas kuosia ei ole oikeastaan kuin raitojen muodossa. Kuinka helposti klassiset vaatekappaleet saisikaan lisää eloa kuvioista.... Täytyy alkaa pitää kuvioita entistä enemmän silmällä!!!

torstai 16. toukokuuta 2013

Salvatore Ferragamo L'ICONA







Vieläkö muistatte kun postasin Ferragamosta täällä? Noh, ajattelin, että kaikki eivät kuitenkaan ole muistaneet käydä säännöllisesti sivuilla, jos ollenkaan, joten menkää ihmeessä tutustumaan!! Aivan upeita kuvia ja pieni himo tulee jopa noihin kenkiin.... ;)

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

päivän asu








Tässäpä taas vaihteeksi asukuvia. Uskokaa tai älkää, mutta laitoin jalkoihin jo itseruskettavaakin ja ne oikeesti näyttää livenä ruskettuneilta, MUTTA kuvia se ei pelastanut! Ei sitten yhtään.... Kesää odotellessa.

Oletteko muuten huomanneet itsessäni sellaisen ilmiön, ettette enää jaksa ottaa aurinkoa? En tiedä liittyykö tämä ikään, viisastumiseen vai mihin, mutta kymmenen vuotta sitten jaksoin kärtsätä itseäni tuntikaupalla. Tänä päivänä aurinkolomat ei taas kiinnosta enää yhtään, auringonotosta on tullut tylsää ja auringonotto tuntuu muutenkin turhalta, kun rusketusta varten tarvitaan epänormaali määrä aurinkotunteja suhteessa siihen aikaan, jona rusketuksesta pääsee nauttimaan.... Kyllä mä aion jatkossakin ottaa aurinkoa, mutta en tarkoituksella enkä suurissa määrissä.

Senpä takia sitä lomakin mietin... Rantalomat eivät tule kysymykseenkään, sen sijaan kaupunkilomat on mun juttu. Jos molemmat ominaisuudet yhdistyvät samassa kohteessa niin aina parempi. Mä tiedän, miltä Rooman kuumuus, josta ed. postauksessa varoiteltiin, voi tuntua. Olenhan viettänyt heinäkuussa viikon Ateenassa ja kiivennyt Akropolikseen, kun varjossa oli +46C. Mutta lämpö ei ole mua ennenkään pysäyttänyt, eikä mulla ole kerta kaikkiaan mitään muita hyviä lomakohdeideoita?!! Siispä kommenttina edellisen postauksen kommenteihin, jos ei Roomaan, niin minne sitten? Ja jos Roomaan, niin niistä matkavinkeistä olen edelleen kiitollinen, vaikka Rooman aika olisikin myöhemmin.... :)


tiistai 14. toukokuuta 2013

black & white workwear






(Kuvat: Wendy's Lookbook)

Löysin muutaman ihanan inspiskuvan Wendyn blogista, niin halusin jakaa nämä kuvat teidänkin kanssa....tässäpä vasta työvaateinspistä niille, joilla työpaikan raamit sallii vapaamman pukeutumisen.... :)
Ja noi ruudulliset housut on niin hienot, moneskohan kerta tämä jo on, kun ihailen niitä..?


maanantai 13. toukokuuta 2013

Roomaan??


Mitä tulee lomaani, niin aivan liian monta asiaa on vielä auki, mutta fiilistely on aina paikallaan, enkä mä saa millään mielestäni Roomaa!!! Myös Lontoo ja Barcelona ovat hyviä vaihtoehtoja, mutta siellä olen jo käynyt....sen sijaan Italiassa en ole ollut koskaan! Italia on myös niitä harvoja kieliä, joita en ole koskaan opiskellut. Oikeastaan mä en tiedä Italiasta juuri mitään muuta, kuin että siellä saa mun herkkuja - pitsaa, pastaa, risottoa, erikoiskahveja ja jäätelöä, että siellä on muotiliikkeitä vissiin enemmän kuin mitä mulla on budjettia shoppailla ja, että mä haluan päästä käymään Vatikaanissa!

Tulevien viikkojen aikana tulen punnitsemaan eri vaihtoehtoja jne, joten olisi hirmuisesti apua, jos voisitte antaa mulle Rooma vinkkejä ja syitä, miksi kannattaa lähteä juuri Roomaan? Missä pitää käydä? Missä voi shoppailla? Missä kannattaa syödä? Mitä kannattaa maistaa? Miten Vatikaaniin pääsee, maksaako jotain tms, ja mitä sinne puetaan päälle?? Ja kaikkea muuta, mitä kannattaa ottaa huomioon.... Kiitos jo etukäteen kaikista vinkeistä ja kommenteista! :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...