tiistai 20. marraskuuta 2012

haaste

Sain Girly Style -blogissa haasteen, jossa pitää kertoa 8 asiaa itsestä. Itse ajattelin kertoa asioista tyylipainotteisesti, koska se on tämän blogin pääpointti. Kiitos vielä haasteesta ja täältä pesee... :)


  1. Ennen yliopiston viimeisiä vuosia ja kokopäiväiseen työhön siirtymistä en juuri omistanut mitään merkkivaatteita. Ensimmäiset merkkifarkkuni ostin lukion ekalla luokalla, ja sitä ennen omistin tasan yhdet MicMacin housut, jotka olin ostanut lehtienjakorahoillani. Ensimmäinen merkkilaukkuni oli suuri Louis Vuitton hopeinen clutch, johon rakastuin nähdessäni ensimmäiset kuvat tulevasta Sex and the City –elokuvasta. Onnekseni yksi sellainen laukku oli tullut myös Helsingin myymälään.
 
(SATC movie)
  1. Osaan ommella ja olen oppinut taidon isältäni, joka on miljoona kertaa taitavampi kuin minä. Lapsena olin hyvin pitkä ja laiha, minkä takia valmisvaatteiden löytäminen oli mahdotonta. Isä onkin ommellut mulle lukuisia farkkuja, huppareita, takkeja, ja on hän tehnyt jopa lenkkarit, jotka taisivat päätyä siskoni käyttöön kun hän oli vielä alle kouluikäinen. Yläasteella olen saanut hieman lisätienestä vaatteiden ompelulla, mutta nykypäivänä keskityn lähinnä vaatteiden korjaamiseen. 

(Gossip Girl Jenny)
  1. En ollut kovin muodikas taikka suosittu kouluaikoinani, mutta muotia olen rakastanut aina ja tiesin, että jahka alan itse tienaamaan niin tilanne tulee muuttumaan! Muistan kuinka alle kouluikäisenä tykkäsin selailla vanhempieni kanssa Burda Modan lehtiä. :) Myöhemmin, 12-vuoden iässä sain ensimmäisen Vogue-lehteni ja arvanette mitä sitten kävi…. 
  2.  

  1. Yläasteella oli epämuodikasta käyttää pipoa ja jotenkin siihen vaan tottui, vaikka paikkakuntani talvet olivat paljon kylmempiä, kuin mitä pääkaupunkiseudulla nykypäivänä. Samoihin aikoihin luovuin ”pitkistä kalsareista”. Tämä ei ehkä kuitenkaan ollut niinkään muotiin liittyvä päätös, ja mä edelleen inhoan sukkahousuja sekä pitkiä kalsareita. Pipot ja hatut ovat sen sijaan tulleet jäädäkseen. Nyt unelmoin harmaasta tai beigestä piposta aidolla karvatupsulla talveksi. :)

  1. Vaikka seuraankin lukuisten ihmisten tyylejä ja etsin joka päivä inspiroivia kuvia, en koskaan matki ketään suoraan. Joo, mullakin oli paksupohjaiset kengät yläasteella, kun Spice Girlsit sanelivat muodin sääntöjä, mutta mä en koskaan ymmärtänyt ihmisten pelkoa jäädä ulkopuolelle ja pakonomaista lauman seuraamista. Meidän koulussa asia karkasi mielestäni vähän käsistä. Oli koviksia. Oli nössöjä. Ja sitten olin minä, yksin. Ei se yläasteaika mitään elämäni parasta aikaa ollut, mutta olen edelleen sitä mieltä, että oli parempi olla yksin, kuin esittää jotain muuta kuin on! Yläasteen jälkeen muutin pääkaupunkiseudulle ja jatkoin omana itsenäni olemista. Kas kummaa, vika ei ollutkaan minussa…. :)


  1. Rakastan turkiksia, mutta en kannata turkistarhausta. Viimeksi katsoin jonkun kettudokkarin ja mulle tuli hysteerinen itkukohtaus! Mä olen aina ollut hyvin, hyvin eläinrakas – leikin aina pehmoeläimillä, silitin kaikkia karvaisia otuksia, jotka vaan sattuivat tulemaan vastaan, mutta samaan aikaan lapset ja nuket eivät jaksaneet kiinnostaa. Onko tilanne muuttunut? Eipä juuri. :) Eläimet taitavat aistia tämän heikon puoleni ja kerran Turkin matkalla joku aasi seurasi mua rannalta melkein hotellille asti, enkä tiennyt miten sen pysäyttää tai kenelle ojentaa… Omistan tällä hetkellä yhden 50-60-luvun turkiksen, joka on ihana. Mielelläni ostaisin lisää vintage-yksilöitä. 

  1. Unelmoin koko lapsuuteni, että mä muuttaisin Pariisiin ja alkaisin ehkä muotisuunnittelijaksi. Kuvittelin, kuinka asuisin jossain harmaassa talossa, jossa olisi iso ikkuna ja valkoiset sifonkiverhot, jotka liikkuisivat kun ikkuna olisi auki. Ikkunasta näkyisi lisää harmaita taloja ja kapeita katuja, ja jostain talojen takaa pilkottaisi Eiffel-torni. Mä olin intohimoinen ranskan kielen opiskelija ja Ranska-fanaatikko. Mulla on jossain 4. luokalla tehty ruutuvihko, jonka jokainen sivu käsittelee jotain Ranska-aihetta patongeista Citroeneen ja Moulin Rougeen. Jostain löytyy myös kansiollinen vaatesuunnitteluprojektejani kuvina. Kuitenkin jo ala-asteen lopussa tajusin, että musta ei tule Nokian kumisaappaiden eikä Rukka sadeasujen suunnittelijaa, joten tilalle tuli muita suunnitelmia…
 
  1. En ole enää ihan varma miksi loppujen lopuksi aloitin blogin pitämisen ja miksi olen jäänyt sille tielle, mutta enenevissä määrin olen oppinut, että en enää osaa olla ilman, eikä yhtään haittaisi, jos tästä tulisi joku päivä leipätyöni. (Tulipa pitkä lause.) En kuitenkaan halua sanella sitä, miltä lukijoiden tulisi näyttää, enkä missään nimessä halua, että mua matkitaan. Enemmänkin haluaisin saada ihmiset uskomaan itseensä, löytämään omat parhaat puolensa ja oppimaan korostamaan niitä. Ja ennen kaikkea innostumaan muodista ja inspiroitumaan blogistani joka päivä. Tiedän, että en ole itsekään vielä maalissa näiden asioiden kanssa, mutta ehkä tämä onkin sellainen kaksisuuntainen oppimisprojekti…. En myöskään halua tienata klikkauksilla tai muuta vastaavaa. Mä toivon, että jos tästä jollain tavalla tulisi työ, niin mä saisin kirjoittaa enemmän ja ehkä stailata. Tehdä jotain muotiin liittyvää. Olisi myös mielenkiintoista käydä puhumassa yläasteikäisille nuorille ja ehkä saada heidät luottamaan itseensä enemmän, ja ymmärtämään, että ulkokuori ei ole kaikki kaikessa. Olipa lässytystä, mutta joo, tällaista olen ajatellut…. ;) Ainiin, ja sit olisi tosi kiva olla Miss Universum. :) :)

Tällainen juttu tällä kertaa ja jaan sen taas kaikille lukijoilleni, joilla on myös oma blogi. Kerrottehan, jos teette postauksen?? :)
 

2 kommenttia:

  1. Ei ole todellista, siis minuakin on seurannut aasi ruotsalaisessa eläintarhassa joskus alle kouluikäisenä! Onko tämä merkki siitä että aasi on meidän voimaeläin? Vai että meidän tulisi kylpeä aasin maidossa kuten Kleopatra? ;) Kyseinen aasi ehti löntystellä perässäni parkkipaikalle saakka meidän perheen auton luokse ennenkuin hoitajat nappasivat sen kiinni :D

    PS. Myöhemmin perääni on lähtenyt ivallisen näköinen strutsi, pullaa kerjäävä poro ja vinkuva minipossu.

    -L-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, no sullehan sattuu ja tapahtuu! Mua on kerran seurannut lokki ja yrittänyt paskoa päälle, jouduin juoksemaan karkuun...sillä taisi olla pesä jossain rannan lähettyvillä. ;)

      Poista

Mahtavaa, että päätit jättää kommentin! Piristät päivääni! :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...