perjantai 29. heinäkuuta 2011

VS uutuuksia

Pitkä päivä taas takana, mutta edistystä näkyvissä! :) Ajattelin nyt esitellä viimeisimpiä VS ostoksiani, kuten lupasin....















Eli bikineitä, yöasuja, rantamekko ja shortsit froteekankaasta sekä muotoilevia alusvaatteita eri käyttötarkoituksiin. Ja kyllä, nudet pyöräilyhousumalliset housut, haha! Koska mikään ei ole ällömpää kuin valkoiset kesähousut (jotka jää stringien ja lohkojen väliin) ja joka askeleella heiluvat pakarat!!! Ja koska, koskaan ei olla liian nuoria tai liian laihoja näiden käyttämiseen!! Go on ladie's, try! :)

Ja tosiaan, tänään ripustelin jo superryppyisiä vaatteitani vaatehuoneen tangoille, joten pian, aivan pian, tulossa kuvia! ....jahka saan kaiken höyrytettyä ja järjestettyä....;)

torstai 28. heinäkuuta 2011

summershorts





Harmittaa, kun koko remontin ja muuton takia, mulla on jääny kaikki ihanat kesävaatteet käyttämättä! Saa nähdä missä kunnossa ne tulee ulos laatikoista, ooooh, ihan sattuu.... Kun luette tätä, niin ollaan todennäköisesti jo syöty aamupala kauppatorilla (tai kotona) ja nokka on kohti työmaata! Adios! :)

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Coxnel


Oli ihan pakko laittaa tämä kuva tänne, ihan jäätävän ihana asukokonaisuus Courtneylla! Mä haluan kanssa jonkun tweedmekon, Chanelin laukku ja helmikorvakorut kun jo löytyy! BTW, mun vaatehuoneeseen tulee huomenna vaatetangot.... ;)

tiistai 26. heinäkuuta 2011

asunto ennen ja jälkeen

Viimeiset päivät on painettu töitä niska limassa aamu 8 ilta 22! Harmittaa, kun en ole kerennyt laittaa tänne mitään kunnon juttuja, mutta lupaan, että jahka tilanne normalisoituu, niin tulee paljon sisustusjuttuja, päivänasuja ja muita yllärijuttuja! ;)

Ajattelin nyt hieman valaista millaisen projektin parissa tällä hetkellä painitaan ihan näin pohjapiirroksen avulla.

ENNEN:


JÄLKEEN:


Kun suunnittelin pohjaa paperille, koko homma tuntui niin yksinkertaiselta, mutta arvatkaa vaan kuin monta välivaihessa siinä on, että ensin puretaan seinät, katot, lattiat, kylppärin, saunan, vessat ja keittiön käytännössä kantaviin seiniin asti ja sitten rakennetaan, kitataan, hiotaan, maalataan, kitataan, hiotaan ja maalataan uudestaan. Ja sen sen päälle vielä ne katot ja lattiat ja listat ja keittiö-nysväys ja miljoona välisiivousta....huhhuh!!! Eipä tohon ole muuta lisäämistä! Mutta makkari ja vaatehuone, sekä keittiö alkavat jo näyttää aika hyvältä, joten uskon vahvasti, että viikonloppuna muutetaan evakosta KOTIIN ja jatketaan viimeistelyjä sielä käsin. Viikon päästä perjantaina päästetään ehkä jopa omaan suihkuun, jei!! :)

Antakaa anteeksi, jos en kerkiä aina heti vastaa kommenteihinne ja yrittäkää malttaa vielä hetki tämän hiljaiselon kanssa. Koko ajan on ahdistus takaraivossa, että kun mä taas palaan tänne, niin kukaan ei enää lue mun juttuja, haha! ;)

lauantai 23. heinäkuuta 2011

palkintopokaali ja tunnustuksia

Sain ilonasi-bloggarilta palkintopokaalin ja haasteen! Jei, nämä on aina hauskoja ja taitaa olla mun kolmas haaste! Kiitoksia vaan kun valitsin minut! :) Tarkoituksena on ottaa palkinto vastaan, tunnustaa 8 ennentunnustamatonta asiaa itsestään ja jakaa palkinto edelleen muille bloggareille.

 

Tässä nyt sitten näitä asioita, yritetäänkö paljastaa jotain ennen paljastamatonta?  Voi olla vaikeea, mutta mä yritän ainakin....


1. Remonttia tehdessä olen huomannut jälleen kerran pystyväni ihan mihin vaan itse haluan. Olen erittäin tarkka ja huolellinen, opin nopeasti ja siitä ovat todisteena täydelliset seinät ja kulmat, joita on pakkeloitu ja maalattu useaan otteeseen. Nyt osaan laittaa laminaatteja ja kattoja ja ties mitä muuta! Edellisessä asunnossa laatoitin kylppärin lattian, sekin oli ensimmäinen kerta ja onnistui hyvin - kukaan ei uskonut! Remontti on myös opettanut kehen ihmisiin voi luottaa, todelliset ystävät ja perhe ovat aina lähellä. Vaikka olen päättänyt olla kertomatta blogin puolella parisuhdeasioistani, niin todettakoon nyt, että en ole sinkku, ja vaikka välillä remontti väsyttää ja ärsyttää, niin jollain tavalla se myös lähentää ja sitoo vielä enemmän yhteen - ja se on hienoa se!! :)


2. Olen ihminen jolle ystävät ovat hyvin tärkeitä, mutta kuulun niihin, jotka valitsee yhden hyvän 50 tutun sijaan. Mulla ei ole miljoonaa Facebook ystävää, enkä muutenkaan käy siellä juuri koskaan. Välillä on ollut pakko hyväksyä ystäväkutsuja, mutta olen silti ihmetellyt, että mitä hyötyä siitä on, jos ei koskaan pidetä yhteyttä? Mä kaipaisin vielä pari sellaista ystävää, joiden kanssa voisi fiilistellä ja höpötellä kauneusjutuista, luksuslaukuista ja -kengistä - välillä kun tuntuu, että olen ainoa hullu!!! :) Olen valmis tekemään ystävien puolesta mitä vaan (normaalia) ja koska odotan ihmisiltä samanlaista sitoutumista ja ystävällisyyttä, olen useamman kerran joutunut pettymään...


3. En ole pitkävihainen ja osaan pyytää tarvittaessa anteeksi. En myöskään lähde väittelemään (sellainen ärsyttää) jos en tiedä varmasti tai pysty todistamaan olevani oikeassa. Osaan myös antaa anteeksi, mutta kuten olen huomannut, en koskaan unohda. Ja koska en voi unohtaa, joudun pyyhkimään sellaiset asiat ja ihmiset elämästäni pois. Mielestäni kaikessa on aina vähintään kaksi osapuolta, ja vaikka en kokisi olevani väärässä, voin olla silti pahoillani siitä, että toinen on surullinen. Ja jos toinen ei yritä tulla puolitiehen vastaan, eikä välitä siitä, että mulla on paha olla, niin mitä sitä turhaan enää vääntämään! ....saikohan tästä nyt mitään selvää?? :)



4. Olen auttamaton New York, Sex and the City, Gossip Girl yms. fani!!! No can do! :) Olen käynyt New Yorkissa kerran ja tiedän, ettei se jää ainoaksi....se oli ensimmäinen kerta, kun olin matkalla ja mulla oli tunne, että olen kotona. Tuntui, kuin olisin syntynyt joka aamu uudestaan ja kaikki oli hyvin, katson aina ylös kohti pilvenpiirtäjien huippuja ja vedin syvään henkeä - I'm alive! :) Olen myös romantikko ainakin jossain määrän, tosin mun romantiikka liittyy glamouriin, ei niinkään mökkiromantiikkaan. Minä ja metsä ei oikein tulla toimeen, jos ei ole pakko. Unelmoin samanlaisesta pinkistä liehuhelmaisesta mekosta kuin mitä Carrien Oscar de la Renta ja toivon, että voisin vielä päästä niin romanttisille treffeille, että pyörtyisin...New Yorkissa tietenkin! ;)



5. Rakastan sadetta, tai oikeastaan sateen ropinaa ikkunassa, kun on itse sisällä (kastuminen ulkona ja märillä kengillä kävely ei ole kivaa!). Esimerkiksi viime yönä heräsin pelottavan kovaääniseen ukkoseen, mutta se sateen ropina ja raikas sadeilma, ah! Oli niin mukava nukahtaa siihen ääneen, mutta samalla harmitti, etten päässyt nauttimaan tilanteesta enempää, uni vei voiton! :)



6. Olen heikkona alusvaatteisiin, myös kalliisiin kenkiiä, laukkuihin ja muihin asusteisiin, mutta se nyt ei ole mitään uutta! Haha! :) Viimeisin hairahdukseni on Victoria's Secret, josta en taida saada koskaan tarpeekseni, sinänsä hyvä niin, koska Valiseren kanssa juttu on ohi. Se oli paljon, paljon hintavampi, eikä läheskään niin hyvä merkki. Nyt kun tiedän paremmasta! :) Pikkuhiljaa olen siirtynyt alusvaatteista bikineihin, yövaatteisiin ja muihin erikoisuuksiin, kuten alushameisiin ja -mekkoihin. Mua niin lämmittää se, kun aukaisin lipaston laatikon ja siellä on kaikki siististi järjestyksessä (olen myös hyvin järjestelmällinen, hehe)....


7. En ole koskaan saanut töitä suhteilla tai päässyt muutenkaan helpolla. Muutin Helsinkiin tullaakseni tänne urheilulukioon, kävin kahdessa vuodessa vaaditun oppimäärän, mutta jatkoi vielä vuoden samaa rataa. Luin ja kirjoitin pitkän matikan, pitkän fysiikan, pitkän ruotsin, pitkän englannin, pitkän venäjän, ranskan, espanjan - kaiken kaikkiaan kahdeksan ainetta. Samaan aikaan treenasin ja pelasin aikuisten tosissani lentopalloa toisessa kaupungissa. Sitten menin opiskelemaan, tein kaksi tutkintoa 6 vuodessa ja kävin samalla töissä. En siis ole laiska enkä tyhmä. Kuitenkin tiedän, ettei musta tule koskaan poliitikkoa, opettajaa tai maailmanmatkaajaa. Vietin lapsuuteni piirtäen, sen sijaan, että olisin ollut tarhassa. Ruudutin papereita ja piirsin erilaisia sisustuksia (Huom! Olin silloin alle kouluikäinen), lehtiöitä täyteen muotiluomuksia (Huom! Kuinka moni alle kouluikäinen tiesi 80-luvulla, että on edes olemassa ammatti sisustusuunnittelija tai muotisuunnittelija?), ompelin ja olin hyvin tarkka mun asuvalinnoista. Äiti on joskus muistellut, ettei kehdannut lähteä mun kanssa pihalle, mutta mä pysyin tiukkana, joko nämä vaatteet tai ei mitään!!! :) Kuljin joka paikkaan äitini mukana, tiskasin, autoin kantamaan ruokakasseja ja autoin jauhamaan lihaa myllyssä jauhelihapihveja varten....halusin aina hengailla aikuisten kanssa ja parhaat ystäväni olivat vanhempieni ystäviä! Pikkuvanha, minkäs teet...ja aina tiesin mitä haluan. :)



8. Epäoikeudenmukaisuus ja rasistiset vitsit ärsyttävät minua. Samoin mua ärsyttää huonot käytöstavat ja itsekkyys. Mua ärsyttävät pyrkyrit ja hyväksikäyttäjät. Mua ärsyttää kun ihmiset eivät viitsi kuulostaa puhelimessa iloiselta - olen muutenkin huono soittamaan. Joskus kuulin jonkun elämänviisauksen, taisi olla joku intialainen henkilö: hymyile aina kun vastaat puhelimeen. Tätä yritän itse aina noudattaa. Mua ärsyttää yli-kaikennäköiset-ismit - liika on liikaa!!! Ihmisillä pitäisi olla tunneälyä ja kunnioitusta toisia kohtaan. Tämä liittyy taas käytöstapoihin ja tyyliin: jos olet menossa tietyntyylisiin juhliin, niin kunnoita tilaisuutta ja kutsujaa, pukeutumalla ja käyttäytymällä tilanteeseen sopivalla tavalla. Usko mihin uskot, mutta mielestäni ihmisen pitäisi tuoda iloa ja hyväntuulisuutta toisille, ei toisinpäin, eikä tuputtaa mitään. Mä ärsyynnyt helposti ja mä olen kova sanomaan omia mielipiteitäni, jos huomaan epäkohtia. Yritän tehdä sen hienovaraisesti, sopivassa hetkessä, mutta sivusta en pysty katsomaan. Olen luonteeltani avoin, kiltti, ystävällinen ja mun kanssa on helppo tulla toimeen. Mutta, jos haluat sotaa, niin sitä saa mitä tilaa. Olen kova puhumaan ja teräväkielinen, näpäytän kun tilanne vaatii, itse en lähde haastamaan riitaa. Äiti opetti, että henkinen väkivalta on paljon pahempaa kuin fyysinen. Ja, että mun pitää opetella käyttämään kieltä mahdollisimman monipuolisesti. Vanhempani ovat opettaneet mulle empaattisuutta ja kuten olen kertonut, itken vieläkin kun katson rumaa ankankoikasta. Osaan asettua toisen asemaan ja teenkin sen liian usein - ehkä siksi tulen niin hyvin toimeen kaikkien kanssa. Kieltäni käytän sitten, kun joku toinen on tunteeton tai ilkeä. Ja rumasta ankanpoikasesta tuli mieleen, myös isäni sanat: olet nyt sen ikäinen, että olet ruma ankanpoikanen, mutta ei hätää, tulee päivä ja sinusta tulee kaunis joutsen - ja isä oli taas oikeassa! Kun itse uskoo ja haluaa, niin kaikki asiat muuttuu parempaan päin....


Tällaista tällä kertaa. Haastan tähän juttuun seuraavat ihmiset: Tyylialkemisti, Mia, Mussu, Char ja Marja. Näm on nyt arvottu ihan satunnaisessa järjestyksessä, klikkaamalla blogista toiseen, joten haastan mukaan myös kaikki muut! Tämä tehtävä vei aikaa, mutta sitä oli kiva tehdä! Adios! :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...